Päivitystä tämänhetkiseen tilanteeseen

Hups.. En tajunnutkaan kirjoittaneeni tänne viimeksi huhtikuussa, mutta on tälle kirjoitustauolle syykin.

Mulla alkoi tuolloin mennä sukset ristiin äidin kanssa eikä kirjoitusmotivaatiota ollut. Toukokuussa asia eteni kuitenkin siihen pisteeseen että mun oli pakko muuttaa isälleni ja sainkin Rifsin sinne kesäksi, mutta kesä on lyhyt aika ja sen jälkeen meidänkin unelmat murskaantuivat.

Rifsillä oli ontumista läpi kesän aina silloin tällöin ja eläinlääkärikin epäili jo kaviokuumetta (ja Rifs sai alkuun kipulääkekuurin), mutta meillä kävi tuuri ja "sairaskengityksessä" selvisi että kyseessä oli vain kavionpohjien liiallinen kuluminen joka teki kävelystä kivuliasta. Kukaan ei voi kuvitella sitä helpotuksen määrää kun saa tietää että joku itselleen rakas selviääkin ilman pysyviä vaurioita, ellei sitä ole itse kokenut.

Kahden viikon sisään tuli eläinlääkäri uudestaan ja Rifs oli kuin eri hevonen, vaikkakin se ontui vielä vähän taivutuksen jäljiltä (johtuen liikuntauosta ja sen tuomista lihasjumeista).

Äiti tosiaan ilmoitti, että hän ei halua Rifsiä ilman minua, mutta itse en pysty olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan tämän kaiken jälkeen, joten äiti kävi lokakuun alussa sen hakemassa jollekkin tallille Otalammelle. Tarkempaa sijaintia en tiedä, mutta käyn siellä kyllä joku päovä kunhans saan tarkalleen tietää missä se on. Rifs joutui alkuun myyntiin, mutta nyt meneekin ylläpitoon jollekkin ratsastuksenopettajalle "jos minä tai Iida siitä vielä innostutaan".

Olen ylläpidosta tosi tyytyväinen, sillä sain juuri tietää että saattaisin päästä oppisopimustyöpaikkaan peruskoulun jälkeen Rosa Ruutsalon tallille Belgiaan kaverini Jennin kanssa ja jos hyvin käy saan Rifsin sinne mukaan että saisin sitä vietyä eteenpäin. Lisäksi uskoisin sen pitävän paikasta, sillä onhan se menestynyt esteratsastukseen panostava kilpatalli ja Rifs on korviaan myöten estehevoseksi syntynyt.

Tästä lisää kunhan itsekin saan tietää enemmeän.

Joku päivä on tarkoituksena käydä katsomassa Rifsiä, kunhan saan tietää tarkemmin missä se on ja milloin voin sinne mennä.

Elämäni hevoset

Minulta on muistaakseni joskus toivottu postausta kyseisestä aiheesta, mutta en ole sellaista aikaisemmin saanut aikaiseksi. Rifsistä ei nyt oikeastaan ole kirjoiteltavaa kun olen kipeänä taas vaihteeksi, mutta jotain teki mieli postailla kun motivaatio on palannut ! Pitemmittä puheitta; elämäni hevoset.

Poni on tässä likainen jne, mut tää on viimenen kuva oriponista joten menköön nyt (: ikävä !<'3

shet. o. L.P. Sambasanteri "Santtu"
Santtu on kaverini entinen poni, josta muutaman vuoden aikana muodostui minulle tosi tärkeä. Alkuun näin sitä todella harvoin, mutta kaksi vuotta sitten keväällä olin jälleen paremmissa väleissä omistajan kanssa ja hänen kanssa ollessani tuli ponikin tutuksi.
Se opetti minulle paljon, sen kanssa koin asioita joita en ennen ollut kokenut. Ennen kaikkea se opetti minut kuitenkin luottamaan eläimeen enemmän kuin koskaan ennen. En koskaan pelännyt sen kanssa, vaikka putosinkin siltä useammin kuin jaksan laskea. Minulla se kuitenkin oli kilteimmillään, muilla se pukkaili vähän väliä. Sen omistajasta se tosin oli hauskaa, joten eipä se pippurisuus pahaksi ollut.
Kun Santtu tuli kaverilleni se oli täysin osaamaton, vanha raviponi. Laukka oli etäinen käsitys eikä se sitä osannut ratsastajan kanssa. Kaverini opetti sen kuitenkin laukkaamaan, esteille, ihan kaiken. Pian kävikin ilmi että sehän oli  oikea estetykki - 97 cm korkea oriponi pomppi ratsastajan kanssa reilut 80 cm leveää tasaokseria ihan tyytyväisenä. Irtona se meni vähän yli metri kympin.
Maastovarma kaveri se myöskin oli, ei pelännyt mitään ja vaikka pieniä temppuja tulikin aika ajoin, sillä saattoi mennä huoletta.
Viime vuoden talvella se tarina kuitenkin tuli päätökseensä, kun Santtu myytiin eteenpäin ja nyt se on päässyt taas raviponin elämään käsiksi.

Upein ♥ 

täysiveriristeytys t. Taschunka
Viime kesänä menimme silloisen parhaan kaverini tädille Saksaan ja siellä tutustuin tähän upeaan hevoseen. Se on lempeä, mutta vähän etäinen ja kuitenkin kaikin puolin täydellinen. Se on herkkä ratsastaa (menimme länkkäri tyyliin, vaikka emme sitten kuitenkaan täysin), ohjat metrin pituisina siihen sai täyden kontaktin - kättä eteenpäin ja se oli jo vauhdikkaammassa askellajissa, kättä vähän taaksepäin niin se hidasti. Pohjetta se kuunteli täydellisesti ja olinkin myyty sille heti ensimmäisen ratsastuksen jälkeen. Menin sillä joka päivä 10 päivän ajan, vaikka menin tosin kaikilla  muillakin (haflinger ruunat Max & Billy Boy, ratsuponi r. Smoky ja shet. r. Herman). Emme hypänneet kuin korotettua puomia, mutta sen yli liisimme helposti ja ilmavaroilla, vaikka lännensatulalla hyppääminen ei olekaan helppoa. Maastoon mennessämme minua varoitettiin, että se saattaa hölmöillä (kuumua, hyppiä, peruutella, ihan mitä vain) mutta minun kanssani se kulki rennosti ja kiltisti. Se yhteys oli jotain, mitä minulla ei ole kenenkään hevosen kanssa ennen ollut. Pystyin vain rentoutumaan ja istumaan kyydissä, ohjia ei tarvinnut ja kaikki toimi moitteettomasti.
Ikävä kyllä tamma on edelleenkin Saksassa, koska vaikka olisin sen saanut ostaa ei äiti siihen suostunut.  Nyt minulla on kuitenkin Rifs, joten ei se päätös enää harmita. (:
Toivottavasti pääsen muutaman vuoden sisällä uudestaan Saksaan tammaa moikkaamaan !

♥

puoliverinen r. Letaire "Leevi"
Leeviin tutustuin, kun äitini tutun tuttu (Suski) oli toipumassa sairaudestaan ja tarvitsi apua hevosten kanssa. Heti ensimmäisenä päivänä pääsin maastoilemaan sen kanssa ja se oli kaikkea mitä voi odottaa, vaikkakin aina välillä sitä sai ajaa eteenpäin. Sillä on pilkettä silmäkulmassa, eikä sen kanssa tule koskaan tylsää. Leevillä on kuitenkin nivelrikkoa etujaloissa, joten valitettavasti sillä ei voi enää hypätä. Se kuulemma kuitenkin rakasti hyppäämistä ja osasikin asiansa, minkä lisäksi sillä on estesukuakin.
Leevi on varma maastoratsu ja koulutasoltaan n. HeA.
Touhusin sen kanssa vähän vajaan vuoden ennen oman hevosen saamista, mutta edelleenkin saan kyllä ratsastaa sillä aika ajoin. Kävin sillä myös suunnistusratsastuskisoissa, mikä olikin mahtava kokemus ja toivottavasti pääsen joskus yrittämään uudestaan, jos sellaiset tulevat vastaan.

Mun ilme on aika jäätävä :D mut Sera on komea poika ♥

ratsuponi r. Que Sera "Sera"
Seraan tutustuin, kun saimme entisen kaverini kanssa idean mennä kysymään saako Jaanan hevosia alkaa hoitamaan ja ratsastamaan. Alkuun kävin siellä vain auttelemassa tallilla, mutta pian Jaana ehdotti, että jos haluaisin alkaa vuokraamaan Seraa niin se olisi halvempaa kuin muilla - se tarvitsee kaikista eniten säännöllistä liikuntaa. Se on aika ajoin hankala ratsastaa, mutta silti oikea sydänten murskaaja. Heti ensimmäisellä ratsastuksella se sai heitettyä minut alas selästä pukittamalla, mutta sen jälkeen olen kyydissä pysynyt ilman ongelmia. Vuokrasin sitä n. kuukauden, mutta siinä ajassa siitä tuli minulle hyvin tärkeä. Olen lokakuun jälkeen käynyt ratsastamassa sillä kahdesti ja edelleenkin yhteistyö on sujunut hyvin, eikä ponikaan minua taida olla unohtanut.
Sen kanssa kaikki tekeminen tuntuu hyvältä ja hauskalta, eikä temputkaan lopu kesken.
Sera on erinomainen kisaponi niin kouluun kuin esteille ja rakastaakin kisaamista yli kaiken. Poni rakastaa kaikenlaista puunaamista, traikkuun menokin on hauskaa ! Se on pärjännyt kisoissa hyvin ja omistaa kivat liikkeet, varsinkin jos sillä on tarpeeksi osaava ratsastaja joka saa ne esille.

Näiden kaikkien lisäksi on toki Rifs, mutta sitä tuskin tarvitsee esitellä :D

Nyt kun postauksessa oli muitakin hevosia,  haluatteko että kirjoitan blogiin vain Rifsista, vai mahtuuko mukaan muitakin hevosia ?

Time to take a break

Anteeks tää hiljaiselo, ei vain ole ollut motivaatiota kirjoittaa. Tauko jatkuu vielä hetken, koska nämä kuvattomat postaukset inhottaa ja muutenkaan ei kirjoitusintoa tai ideoita löydy.

Tauko jatkuu mielialasta riippuen parista päivästä pariin viikkoon, mutta yritän palailla pian taas kirjoittelemaan !

Jalka kunnossa !

Rifs on nyt kunnossa, kaikki askellajit ovat puhtaat ja se nauttii ratsuna olemisesta. Pölllöenergiaahan sillä toki on, mutta on ollut todella kiltisti.

Tänään vuorossa oli pidempi maastolenkki teitä pitkin, pääosin käynnissä että kunto saadaan taas nousemaan, mutta oli meillä vauhdikkaampiakin pätkiä.
Huomasi kyllä, ettemme hetkeen ole sillä tavalla maastoilleet sillä kaikkea mahdollista piti kytätä ja poikahan pelkäsi mm. lintua, punaista postilaatikkoa, siltaa ja lumikasaa - puhumattakaan naapurin lasten äänistä.
Hauskaa kuitenkin oli ja rentouduimme molemmat aika mukavasti, eikä parin viikon stressaamisesta ollut enää jälkeäkään.
Tämä lenkki oli niitä, joilla tekisi mieli vaikka itkeä ilosta, ihan vaan kun tietää että jokin näin tärkeä on taas kunnossa eikä sillä ollut mitään vakavampaa.

Harjauksesta tulikin puunaus, sain siitä irti ties kuinka paljon karvaa eikä loppua näytä tulevan.

Lisäksi testaamme tallilla heinäpellettejä, Kertulla pelkästään heinäpelletit, Rifsillä turvepatja jonka päällä pelletit (yksinkertaisesti ei ollut aikaa ottaa koko 30 cm korkuista patjaa pois, joka on n. neljän neliömetrin alueella) ja Leevillä pelkkä turve. Näin siis saamme selville mikä noista vaihtoehdoista on paras, kun heinäpelletistä ei ole juurikaan kokemusta.

Huomenna meillä on jo tunti, joten uusi postaus tulee pian.

Katse kohti tulevaisuutta ja parempia aikoja

Aloitamme jälleen ratsastuksen ensi viikolla, alkuun varmaan ihan kävelylenkkejä selästä käsin ja siitä sitten eteenpäin - riippuen tietenkin jalan kunnosta.

Olen vainoharhaisuuden rajamaissa tuon jalan kanssa, koska olen aina kammonnut jalkaongelmia ja eiköhän Rifs sitten ontunut muutaman päivän. Tällä viikolla en yksinkertaisesti uskaltanut rasittaa sitä liiaksi, mutta juoksutin sitä kyllä hetken liinassa ja hetken tarhassa irtona.

Kuhmu jalasta ei ole pienentynyt, mutta ei näytä juurikaan vaivaavan pojua. Lisäksi sillä on hokinpolkema, mutta sekään ei vaikuta kauhean kipeältä, mitä nyt pientä aristusta. Enemmän pelkään että se säteen haava tulee pahemmaksi ja rupeaa mätimään, tämä siis pääsyy ratsastamattomuuteeni.

Pääosin Rifs on näyttänyt iloiselta ja onhan se ilmeisesti jo juoksennellut tarhassa, sekä leikkinyt Leevin kanssa hurjasti pomppien. Muutaman kerran näin sen vähän apaattisen oloisena, mutta ei niitä hetkiä paljoa ole ollut. 

Uskon siis että sen jalka palautuu normaaliksi ja voimme jatkaa kehitystämme eteenpäin ja käydä kisoissa. Iloisin mielin jatkan siis eteenpäin !

Päivittelyä

Rifsin jalka on parempaan päin, eikä se enää onnu ainakaan pehmeällä pohjalla. Sillä on edelleen ikävä kuhmu jalassa (ei nestettä tms, vaan täysin kiinteä) ja haava säteen yläosassa, ei siis kavion pohjassa vaan siinä takana.

Tarkkailen sitä nyt muutaman päivän ennen kuin edes harkitsen selkään nousemista, ja silloinkin aloitan käyntitreeneillä.

Kuvaan varustepostauksen kunhan saan kaikki kamat tallille.

Onni päättyy epäonneen

Minulla olisi teille ties miten paljon kerrottavaa alkuviikosta, mutta nyt jos koskaan motivaatio on nollissa.

Menimme eilen ihan normaalisti kentälle, tarkoituksena harjoitella C:1 juttuja, mutta jo alkuverkassa ympyrällä Rifs rupesi ontumaan ):
Käynnit sujuivat ihan ok, kuten myös ravi oikeaan kierrokseen. Vasempaan kierrokseen ravi tuntui kuitenkin todella oudolta. Tulin alas selästä ja tarkistin jalat, eikä mitään näkynyt. Toinen yritys sujui samaan malliin, joten kysyin Suskilta, että näyttääkö Rifs olevan kuinka pahasti ep. Ontuminen näkyi selvästi niin ympyrällä kuin suoralla urallakin.
Tämän jälkeen kävelytin Rifsiä maasta käsin, kun Suski treenasi Leevin kanssa vielä hetken. Katsoin myös maasta käsin sen ontumisen ja asia oli kuten Suski sanoi, ihan selvästi näkyvissä vasemman etujalan kohdalla. Käynnissä ei kuitenkaan näkynyt kuin pientä varomista.

Matka tallillekkaan ei oikein sujunut, sillä Rifsillä oli ensinnäkin kauhea kiire ja rauhoittelu ei meinannut millään onnistua. Leevi kaatui juuri, kun olin saanut sen kävelemään rauhassa ja se siitä sitten. Rifs yritti sännätä laukkaan ja potkaisi samalla itselleen kuhmun jalkaan.

Tallilla odottelin ensin Kristinaa, kun hänen piti tulla katsomaan ettei se ole mitään vakavampaa. Se kuitenkin peruuntui, joten kylmensin Rifsin jalkoja letkujen avulla reilut 20 minuuttia ja laitoin linimenttiä kunhan jalat olivat suurinpirtein kuivat.
Päästin poloisen karsinaan nukkumaan vasta puoli kymmeneltä, mutta ihan tyytyväisenä se sinne käveli.

Nyt peruuntui siis kisat, tunnit ja kaikki Muutamien päivien ajan kylmään sen jalkoja aina kun pystyn 20 minuutin ajan, sekä kävelen sen kanssa käyntilenkkejä. Täytyy toivoa ettei ole mitään sen pahempaa, mutta viim. ensi viikon perjantaina eläinlääkäri on kuitenkin tulossa joten varaan ajan jos ontumista on vielä ensi viikolla.

Su 17.2 & Ma 18.2

Minulla on kahdesta tunnista jäänyt postauksia rästiin, mutta kirjoitusmotivaatiota ei ole kunnolla yhdenkään edestä. Kirjoitan siis tällä kertaa tiivistetymmän version. Kuvat eivät liity tähän postaukseen mitenkään, mutten jaksa niitä lauantai-postaukseenkaan lisätä - ne ovat siis otettu kun Ida oli mukanani tallilla.

Ilmeratsastus on laji erikseen (: oli vaan pakko laittaa kun poni menee hienona <3

Sunnuntain tunnilla Rifs oli ihan ok ratsastaa, mutta todella hidas avuille. Koko tunti meni vähän niin ja näin, eikä siitä jäänyt kovin hyvä mieli.
Jäykkyyden takia otimme heti alkuun pysähdyksiä ja niistä peruutuksia. Rifs rupeaa hyvin helposti peruuttaessa kulkemaan vinoon, joten Kristina neuvoi asettamaan sitä aina siihen suuntaan, minne se haluaa mennä. Peruutukset saatiin sujumaan useimmiten hyvin, mutta aina liikkeelle lähdön aikana Rifs koitti pysähtyä, mistä taas tulisi kisoissa roppa kaupalla sakkoja. Tätä siis jatkoimme raviinkin asti, sekä teimme useita siirtymisiä.

Päivän uutena asiana kisoja varten oli laukkalävistäjät, jotka Kristinan mukaan vaativat hevoselta jo vähän enemmän, sillä niiden pitäisi osata myös vähän vastalaukkaa etteivät siirry raviin liian aikaisin  vierastaessaan normaalista poikkeavaa laukan suuntaa.
Laukkalävistäjä treenin aloitimme loivemmasta "lävistäjästä", jolle käännyttiin jo lyhyen sivun puolesta välistä. Takapäätä piti työntää pohkeella uraa kohti, että tiestä saatiin suorempi, se on näin alkuun Rifsille helpompaa ymmärtää. Todella monen epäonnistumisen jälkeen saimme yhden juuri ja juuri hyväksyttävän suorituksen, jonka jälkeen ratsastin jo oikean kokoisella lävistäjällä. Sen kanssa oli sama homma ja olo alkoi olla jo epätoivoinen, mutta päätin silti yrittää parhaani. Ajan kesken loppumisen tähden siirryimme yhden ok suorituksen jälkeen hiomaan toista suuntaa, mikä sujui edelleenkin samoilla linjoilla.

Koko tunnin Rifsin reaktiokyky oli huono ja pohjetta antaessa piti miettiä kaksi kertaa ennen kuin toimi.
Kristinan lähdettyä ravasimme vielä pitkin ohjin eteen ja alas, vaikka Rifs ei rentoutunutkaan samalla tavalla kuin normaalisti.

Maanantaina otin kannukset ensimmäistä kertaa käyttöön, mikä jännitti vähän koska sillä ei niitä ole pahemmin käytetty. Tokihan nuo minun ovat hevoselle miltei huomaamattomat, mutta ymmärrätte varmaan pointin. En siis tiennyt miten Rifs niihin reagoi, mutta hyvinhän se meni ! Tahmeutta oli ilmassa tuolloinkin, mutta kannukset auttoivat ja ratsastus tuntui paremmalta kuin edellisenä päivänä.
Tällä tunnilla otimme ravilisäyksiä, kolmikaarista kiemurauraa, pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä siirtymisiä. Asiaa oli siis paljon ja aikaa vain 45 minuuttia, joten se ei ollut mikään helppo homma.
Ratsastettavuudeltaa Rifs oli jonkin verran tahmea, sekä vahva vasemmalle, mutta kulki kuitenkin ihan ok. Peruutukset menivät jopa vähän kehnommin kuin sunnuntaina, mutta kiemuraura sen sijaan sujui parin yrityksen jälkeen jo riittävän hyvin. Siirtymiset olisivat voineet olla edelleen vähän nopeampia, mutta koko hevonen tumtui selvästi eloisammalta kuin sunnuntaina.

Kävimme Kristinan kanssa ensin teoriaa lisäyksistä ja vasta sen jälkeen siirryimme toteuttamaan itse tehtävää. Sitä siis tehtiin niin lävistäjillä, kuin pitkillä sivuillakin. Alku lävistäjillä sujui melko huonosti, koska en yksinkertaisesti malttanut istua vaan rupesin keventämään vaikkei se ollut tarkoitus. En meinannut saada kulmassa hevoseen tarpeeksi tehoa, eikä eroa näkynyt lisätyn- ja harjoitusravin välillä juuri ollenkaan. Asiaa ei toki helpottanut, kun Rifs meinasi ryssiä aina vasemmalle ja asetukset sun muut kaikuivat kuuroille korville.
Jonkin ajan kuluttua suurin osa yrityksistämme kuitenkin rupesi onnistumaan (pienen hoputuksen kera) ja vaihdoimme tehtävän suoralle uralle.
Vasemman puolen jäykkyyden kuitenkin huomasi, koska en meinannut saada edes taivutettua pojua kulmassa. Lisäykset menivät vähän kehnommin ja Rifs pyrki laukalle melko usein, mutta istumistani lukuun ottamatta nekin alkoivat jo sujua.

Viimeinen tehtävämme oli laukannostot kulmasta kerran emme ole niitäkään pahemmin tehneet. Kaikki sujui kuitenkin melko hyvin, vaikka aika ajoin väärässä paikassa ollutta talikkoa pitikin kytätä. Aktiivisuutta olisin tottakai toivonut, mutta jätkällä oli takana rankat pari päivää joten ymmärsin sen väsyneen olemuksen ihan hyvin. Rupean taas treenaamaan aktiivisemmin, joten eiköhän se siitä totu.

Nyt Rifsillä on ollut tiistaista torstaihin vapaata, kun kävin isälläni. En viitsinyt jättää sitä väliin edes kisojen takia, koska isä on menossa Thaimaahan (taas vaihteeksi) jo ennen seuraavaa mahdollisuutta sinne menemiseen. Huomenna treenit kuitenkin jatkuvat ja viikonloppuun mennessä pitäisi myös saada kyydeistä varmuus.

<3

Pus <3

"Just siitä !" <3
Juurikasvu </3

Lisäksi kävin Hööksissä ostoksilla, taas vaihteeksi. Jatkuva rahan meno alkaa olla jo ärsyttävää :D

Saaliiksi jäi kuitenkin;
Galaxy talviratsastussaappaat
Kumibootsit (x2)
Thermomaster sadeloimi

What to do ?

Postauksen kirjoitus on nyt vain venynyt ja venynyt, mutta takaan sellaisen olevan tulossa pian.

Sen sijaan kysyn teiltä, että mitä haluaisitte blogilta ? Koitan parhaani mukaan toteuttaa toiveitanne, mutta eihän se onnistu ilman kommentteja, eihän ? Voin mm. tehdä erikoispostauksia (nyt onkin itseasiassa kaksi rästissä, kolme jos toivotte jotain - teitä lukijoita on jo 35 !), kirjoitella muistakin hevosista silloin kun on aihetta tai tehdä esittelyn jostain. Sana on siis vapaa !

Minulla ja Rifsillä on ensimmäiset koulukisamme 2.3, jos kyydit järjestyvät. Luokkana toimii Helppo C:1 2000, sekä Helppo B K.N. Special jos opin molemmat radat, enkä sekoita niitä toisiinsa.
Jännitys on kova, koska kumpikaan meistä ei ole käynyt koulukisoissa kenenkään kanssa, ainakaan tietääkseni. Olisiko siis jotain vinkkiä niihin ?

Good, better, the best

Lauantain kuvat saan käsiini alkuviikosta, jolloin postailen niitä tännekkin.

Aloitimme Idan kanssa päivän siivoamalla karsinoita ja kuvailemalla hevosia, jotka tosin eivät innostuneet ideasta.
Joskus yhden jälkeen rupesimme puunaamaan Rifsiä kavioista korviin asti ja sen kyllä haistoi - päädyin jälleen kerran suihkuttelemaan aimon annoksen Stübben Carea (mahtava selvityssuihke, jolla on hoitava vaikutus ja jota voi käyttää niin usein kuin haluaa - suosittelen !).
Laitoimme satulan, suitset ja villaloimen vauhdilla selkään ja vähän ennen kahta pääsimmekin jo matkaan.

Ida halusi nähdä kuinka Rifs toimii, joten pyörittelin poikaa ensin kaikissa askellajeissa. Alkuun se oli jäykkä niskastaan, mutta n. 10 minuutin jälkeen aloin saada ratsastettua sitä rennoksi ja letkeäksi. Kentän pohja oli todella kova, eikä siellä voinut mitään kauhean pientä miettiäkkään kun jo voltilla Rifs kompasteli pahasti. Jäimme siis jälleen pääty-ympyrälle ja kun olin saanut sen molempiin suuntiin käynnissä mukavan tuntuiseksi jatkoin samaa kevyessä ravissa. Minun sisäjalkani heilui aika kauniisti, joten siihen pitää ruveta keskittämään huomiota.
Rifsin osalta samanlainen mukava meno jatkui raviin asti ja muutaman kierroksen jälkeen hidastin takaisin käyntiin, jossa annoin sen hetken kulkea rennosti löysin ohjin.
Nostin käynnistä laukan oikeaan kierrokseen, mutta jouduimmekin ottamaan pari nostoyritystä sillä ensimmäisellä kerralla nousi vasen laukka. Toinen yritys olikin jo hyvä, eikä enempää tarvittu. Laukkasin n. 3-4 ympyrää, kunnes vaihdoin suunnan, kävelin hetken ja nostin uuden laukan vasempaan kierrokseen. Se nousikin hyvin heti alkuun, joten en laukannut pitkään.

Hetken ravailun jälkeen punttasin Idan kyytiin, vaikka Rifs ei olisi malttanut pysyä paikoillaan.
Alkuun minun piti muistutella Idaa ohjastuntumasta, vaikka tiesinkin että se on aluksi vaikeaa jos ei ole tottunut sellaiseen, minultakin kesti monta kuukautta tottua siihen. Rifs kulki ensimmäisen vartin vähän vastustellen irrottelua, mutta loppujen lopuksi tuli hyviäkin pätkiä.
En odottanut mitään ihmeellistä, sillä Idalla on kai nyt jo paranemaan päin olevat jännetupen tulehdukset molemmissa ranteissa, mutta en pistänyt vastaankaan kun hän oli sitä mieltä että pystyy ratsastamaan.
Ida ratsasti paljon käynnissä, mutta ravasi ja laukkasi myös.
Rifs muutti kuulemma hänen käsityksensä puoliverisistä kokonaan, sillä aiemmin hän ei ollut niistä pitänyt. Myös Rifsin laukka sai paljon kehuja.

Pääsin perjantaina ostelemaan Rifsille lisää varusteita:
Lami-Cell valkoinen kouluhuopa
Hansbo vatsapanssari
Genova jalustinhihnat
JR turvajalustimet kumilenkeillä
Non-slip jouhiharja

Nyt kun on kaikki tarvittava esteille, niin Rifs pääsee hyppimään ensin Lauran kanssa ja sen jälkeen minunkin, kunhan kenttä tuosta nyt pehmenee.

Tänään minulla on tunti klo 16.45, joten kirjoittelen myöhemmin lisää.
Varustevideokin on suunnitteilla ja kuvaan sen heti kun on aikaa.

Arvonta Iidan blogissa !

http://iida-melle.blogspot.fi/p/arvonta.html

Iidan blogissa on arvonta, josta voit voittaa 12 euron arvoiset vaaleansiniset joustopintelit !
Käykää ihmeessä katsomassa ja osallistumassa !


En ole tällä viikolla kirjoitellut, koska en tiennyt mitä sanoa. Olen kuitenki liikuttanut Rifsiä mm. ilman varusteita pyöritellen.
Tänään menen puolen päivän aikoihin tallilla Idan kanssa, sillä hän testaa Rifsiä vihdoin. Ida pystyy mahdollisesti liikuttamaan Rifsiä pari päivää hiihtolomalla, vaikka en vielä tiedäkkään kauanko olen poissa.

Awesome !

Lukijamäärä on kohonnut jo lähelle kahtakymppiä, 17 julkista ja yksi salainen ! 20. lukijan kohdalla teen erikoispostauksen valitsemastanne aiheesta, joten toivokaa ihmeessä, lupaan toteuttaa mitä vain (varuste, varustevideo, video, kysymys jne). Jos toiveita ei tule päätän aiheen itse, mutta silloin en voi tietää mikä teitä kiinnostaisi ja se ei välttämättä ole mieluinen.

Leppämäki Farm 2011 kesäleiri, sh-r Nellan Salama. Tuolloin en kyllä osannut ratsastaa sanan oikeassa merkityksessä. Kuvittelin tämän olevan kunnon kouluratsastusta, mutta nyt keksin kuvasta moitittavaa vaikka miten paljon. Etukeno, kyynerpäät, hevonen ei  käytä selkäänsä vaan yrittää juosta alta pois, ei ole rento miltään osin ja kaula korkealla.... Tämä hevonen on ravuri/ratsu, mutta kuuntelee myöskin pidätteitä. Onneksi tunnen olevani nykyään kehittynyt näistä ajoista huimasti. Tälläistä menoa oli vielä keväällä, kun en tiennyt peräänannosta sun muista yhtään mitään.

20.1.2013 Rifsin läpiratsastusta. Kuva on todella huonolaatuinen, mutta eiköhän siitä perusasiat näy. Myöskään paremmasta kuvakulmasta ei ole yhtäkään kuvaa. Huomaan edistykseni verratessani tätä kuvaa edelliseen, sillä vasta nyt tiedän miltä hevosen pitäisi tuntua ratsastaessa. Istuntani on jo paljon paremmalla tolalla ja itsetuntoni ratsastajana on kohentunut hirveästi. Tästä kaikesta voin kiittää ratsastuksenopettajaani Kristina Niemelää, jonka avulla olen oppinut näkemään asiat eri tavalla.

Mitä mieltä olette tästä muutoksesta ? Mietin myös, että pitäisikö minun tehdä postaus ratsastushistoristani ? Kovasti tekisi mieli tehdä jonkunlainen erikoispostaus, mutta kukaan ei ole uskaltanut toivoa mitään, ei huolta - en pure :D

You and me together, there's nothing better

Tätä päivää voi kuvailla vain yhdellä sanalla, täydellinen.

Hain Rifsin yksikseen tarhasta puoli neljän aikoihin, mutta vaikka antoikin kiltisti kiinni talliin meno yksin jännitti hirveästi. Ensimmäisen vartin ajan poju stressasi hirveästi lauman jättämisestä, mutta loppujen lopuksi se rentoutui (samaa ei voinut sanoa ulkona odottavista laumakavereista jotka huusivat täyttä kurkkua ja riehuivat sydämensä kyllyydestä).
Puunasin pojan kunnolla ennen juoksuttamaan lähtöä (reilun viikon tauon jälkeen en halua lähteä tunnille ilman juoksutusta, koska poika oli tarhassakin juoksufiiliksissä ennen kuin hain sen ja selvästi keskeytin aikomuksen formuloida) ja heitin sille niskaan juoksutusvyön, suitset, sivuohjat ja liinan.

Itse juoksutukseen meni suurinpirtein puoli tuntia, mutta hangen vastuksen takia se oli aika laiskaa menoa jo vartin jälkeen. Kävin läpi kaikki askellajit lyhyesti niin sivuohjilla kuin ilmankin. Silloin tällöin tuli spurtteja loppuun asti, muttei mitenkään merkittävästi.
Loppukäynnit kävelimme tiellä, noin 10 minuuttia hengityksen tasaamiseksi.
Poju hikosi vähän, joten laitoin sen karsinaan kuivumaan ja lepäämään tuntia odotellessa.

Olin kentällä jo varttia ennen Kristinaa, joten lämmittelin Rifsin kunnolla pääty-ympyrällä, jolla aina aloitamme ja aloitin irrottelun hyvissä ajoin. Alkuun Rifs oli hirveä ratsastaa, mikä tosin ei tullut yllätyksenä lomailun jäljiltä. Se yritti parhaansa mukaan juosta alta pois ja vastusteli apujani kaikin keinoin. Pian huomasin kuitenkin kolmipalojen olleen hyvä ratkaisu, sillä Rifs alkoi antamaan periksi ja pian tunsin sen olevan kuin eri hevonen (nivelillä se oli huomattavasti raskaampaa ja inhottavampaa kummallekkin). Sain ratsastettua sitä rennommaksi ja pian myös kuolaimeen kiinni pureminen loppui. Otin pätkän ravia molempiin suuntiin, eikä mitään muuttunut joten siirryin takaisin käyntiin. Ratsastin muutaman voltin, joihin olin aika tyytyväinen.

Kristina huomioikin Rifsin hyvännäköiset liikkeet ja muodon heti tultuaan, mikä kieltämättä nostatti hymyn huulille.
Otimme nopeasti takaisin raviin, alkuun kevyttä ravia mutta pian siirryin takaisin käyntiin, koska tehtävä vaihtui: aloimme harjoittelemaan vastataivutuksen alkeita, niin sanotusti puolikasta vastataivutusta. Ideana oli asettaa Rifs ulospäin, heittää sisäjalkoja sisäänpäin ja takajalkoja ulos. Se tuotti meille paljon vaikeuksia, sillä viikon tauon jälkeen Rifsin vinous näkyi taas aika selvästi eikä se olisi millään halunnut mennä vähän inhottavampaan asentoon. Aikamme taisteltua sain sen toteutettua melko hyvin ja sen kyllä tunsin hauiksissa asti. Suoristin Rifsin hetken päästä ja eron kuulemma huomasi, poju  kulki suorana ja lisämausteeksi vielä hyvällä käynnillä ja sopivalla muodolla. Jatkoimme tehtävää raviin asti, enkä osannut istua satulassa yhtään. Keskityin liikaakin itse tehtävään ja unohdin käyttää istuntaa avukseni, jonka ansiosta istuin siellä kuin mikäkin Iines Ankka. Sen sain kuitenkin loppujen lopuksi korjattua, jolloin suorituksemmekin parani huomattavasti.
Suunnan vaihdon jälkeen oletimme vastataivutuksen olevan vasempaan kierrokseen helpompaa, koska Rifs on vähän kuin vasenkätinen ihminen, mutta olimme kyllä pahemman kerran väärässä. Rifs yritti jatkuvasti taipua liikaa sisäänpäin, eikä ulospäin lainkaan. Takapää ei meinannut siirtyä millään, mutta etupää senkin edestä. Kauhean työn ja hikoilun jälkeen sain sen lopulta toimimaan niin ravissa kuin käynnissäkin, joten päästin sen suoristumaan.

Ratsastin ravissa ja käynnissä muutaman voltin, joista muutama oli 'ihan hienojakin'.
Välikäyntien jälkeen ravailin vielä vähän, kunnes otin taas käyntiin ja valmistelin laukannoston, mistä seurasikin hallittu nosto ja hyvä laukka. Vasempaan kierrokseen molemmat nostot sujuivat yhtä hyvin kuin itse laukkakin ja kyydissä oli yhtä mukava istua kuin aina. Oikeaan kierrokseen muoto aukesi molemmissa nostoissa jonkin verran, mutta emme voineet jäädä sitä työstämään väsyneen hevosen kanssa.

Vihdoin pääsimme loppuraveille pitkin ohjin molempiin suuntiin, mutta lopetin lyhyeen, kun virta loppui kesken kentän raskaan pohjan vuoksi. Kentällä kävelin vielä muutaman kierroksen, mutta loimitettuani Rifsin lähdin kävelemään tallille.

Tunti oli selvästi raskas, sillä satulahuovan kohdalta Rifs oli hionnut vaahtoon asti ja muutenkin poloinen oli ihan litimärkä.
Tallilla vaihdoin loimen ja ruokin hevoset, vaikka jouduinkin lähtemään nopeasti kun kyyti odotteli jo.

Saimme Kristinalta vinkin kengän pudotteluiden estämiseksi; tarhaan tuplabootsit, ensin liian isot jotka menevät vähän ylikin ja niiden päälle pienemmät, että isommat pysyvät oikein päin.

Lisäksi Kristina ehdotti, että jos esim. Rähille tulee kisat tässä keväällä voisin ehdottomasti mennä kokeilemaan onneani, mutta taitaa paikka olla toinen sillä Rähille tulee koulukisat vasta syksyllä. Pidän kuitenkin silmäni auki pienempien seurakisojen varalta, koska minnekkään Laakspohjan tapaiseen emme viitsi ensimmäisiin kisoihin mennä - kolmesta isosta ovesta tulee jokaisesta hevosia maneesiin, se olisi todennäköisesti vielä liian stressaavaa.

Näin jälkikäteen tunnelma on kuitenkin mahtava, koska huomasin minun ja Rifsin työskentelyn johtaneen selvään edistykseen. Se saattaa olla hiomaton timantti nyt, mutta tulevaisuudessa se säihkyy kirkkaammin kuin yksikään tähti ♥. Kliseistä ehkä, mutta totta.

Seuraava tunti on joko seuraavana sunnuntaina tai maanantaina, ellei sitten molempina.

Kengitys !

Vihdoin ja viimein Rifs saa kengän takaisin jalkaan (illalla kahdeksan jälkeen..) ja pääsemme jatkamaan treenausta ahkerammin kuin koskaan ! Olen täynnä motivaatiota ja uskon että pääsemme jatkamaan matkaamme kohti koulukisoja paremmilla fiiliksillä.

Edit. Kengitys alkoi n. varttia vaille yhdeksän ja loppui vasta puoli kymmeneltä - Rifs oli väsynyt eikä kengitys meinannut jaksaa enää seistä hoitopaikalla, etenkään kun vähemmän tuttu kengittäjämme hääri jalan ympärillä. Alkuun Rifs käyttäytyi kiltisti, mutta turhautuessaan se koitti hyppiä pystyyn, vaikka minä pitelinkin päätä alhaalla joka kerta. Loppujen lopuksi kengitys sujui ihan ok ja päästin sen heti iltaheiniensä ääreen.

Kuva on ensimmäiseltä kokonaiselta päivältämme, jossa komeilee kaikki tallin asukkaat. Kännykkä laatu nyt on mitä on, mutta eiköhän me se kestetä. (:

Arvonta Tipsun blogissa

Arvonta blogissa Kerran ponityttö, aina ponityttö !
Blogiin pääsette sen otsikossa olevasta linkistä.
Palkintona toimii riimu ja otsapanta.
Osallistumisaika loppuu 18.2.2013

Mitä mieltä olette blogin nykyisestä ulkonäöstä ?(:

A long, long holiday

Blogiin kirjoittelussa on päässyt taas vierähtämään parin viikon tauko, mutta se taitaa valitettavasti jatkua vähän pidempäänkin - Rifs nimittäin on pudottanut taas kerran kengän, jota ilman se ei pysy pystyssä.

Tässä välissä olen kyllä ratsastanut, vaikkakaan esteille emme ole vielä päässeet koska metrin pituinen satulavyö ei riitä tuohon Winteciin.
Rifs on ollut ok ratsastaa, huonolla säällä on vähän kytännyt kentän reunassa vaanivia peikkoja, mutta muuten ei ole suurempaa ongelmaa ollut.

Ostimme Rifsille Jacksonin heijastinloimen, kahdet kolmipalakuolaimet, meksikolaiset suitset (60 e alennusta vain koska otsapannasta saattaa pudota timantteja, ovh 110 e ?), lampaankarvapehmusteen josta voi leikata pehmusteen meksikolaiten turpapalaan, valkoisia rusetteja, Tattinin estehuovan ja siihen kuuluvan korvahupun.
Must have tavaroita on kuitenkin vielä; jalustimet ja jalustinhinat, satulavyö, toinen fleecevuorinen sadeloimi ja kisakamat. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo !(:

Lopuksi parin viikon takaisia kuvia (c) Mira.

Everything isn't as easy as I thought

Mira teki minulle bannerin, mutta saattaa olla että hän tekee vielä toisenkin kunhan saadaan lisää kuvia.

Seuraava tunti olikin jo heti maanantaina, mikä oli itseasiassa ihan hyvä asia. Harjasin Rifsin huolellisesti korvista kavioihin. Kentälle oli tarkoitus lähteä ajoissa, mutta kerkesin juuri ja juuri selkään ennen Kristinan saapumista.

Rifs oli alussa jäykkä, mutta en usko että tahallaan, todennäköisesti se oli vain väsynyt edellisestä tunnista. Verryttyään se alkoi taas tuntumaan mukavalta ratsastaa ja tällä kertaa rupesin tekemään avoja jo alkuverryttelyssä. Ne eivät sujuneet yhtä hyvin kuin viimeeksi, mutta ei kauhean huonostikkaan. Väliin tein kaiken maailman ympyröitä ja sainkin Rifsin taas kuulolle.
Alkuverryttelyjen jälkeen teimme siirtymisiä ja ne sujuivatkin loppujen lopuksi hyvin. Minun jalkani lähti vain harhailemaan taaksepäin, osasyynä olivat tönköt talviratsastushousut ja osasyynä väsymykseni. Täytyy vain ensi kerralla olla tarkempi jalkojen kanssa.
Kahdeksikkoa ratsastaessa mun pitää muistaa kunnollinen suoristus, vaikkakin menimme sitä nyt vain huomataksemme erot suuntien välillä. Oikeaan kierrokseen sain sen paremmin läpi, kuten melkein aina, mutta vasemmassa Rifs koitti tunkea ulkojalkaa vasten. Alkuun kahdeksikot eivät onnistuneet, mutta  loppua kohden sain senkin toimimaan.
Tämän jälkeen teimme taas ravi - seis - ravi siirtymisiä, jonka jälkeen valmistelin ravista laukan ja nostin. Ensimmäinen nosto meni hyvin ja sain myöskin kutistettua ympyrää niin, ettei se ollut enää lähelläkään aitoja. Minä jäin alkuun aina välillä kiinni sisäohjaan, mutta heti kun vain johdin sillä kevyesti Rifskin ymmärsi homman nimen. Samaa teimme molempiin suuntiin.
Loppuverryttelimme samalla tavalla kuin yleensä ja siitä kävelimme tallille, jossa laitoimmekin hevoset heti iltaruokien jälkeen nukkumaan.

Rifs on ollut nyt näinä kahtena päivänä mahtava ratsastaa ja hyvin yhteistyöhaluinen, maanantainakin yritti kaikkensa väsymyksestään huolimatta !

Meillä on nyt wintec 500 cair estesatula sovituksessa, mutta ennen testausta on saatava kaari vaihdettua, mikä ei olekkaan enää niin helppoa (ainakaan meille, jotka eivät ole ikinä nähneet miten se tarkalleen ottaen tehdään).

Kuvat (c) Emilia Kujala
Olen hyvin tietoinen jalkani asennosta noissa kuvissa, samoin kehoni, mutta tuollaista asentoa minulla harvemmin näkyy.

You shine bright like a diamond

Minun pitäisi oikeasti aktivoitua niin bloggaajana kuin ratsastajanakin; olen juoksuttanut jo enemmän kuin laki sallii. Torstaista ei oikein ole mitään kerrottavaa ja perjantaina en päässyt tallille. Lauantaina kävin lyhyen lenkin ilman satulaa ja testailin ravia, mikä sujuikin aika hyvin.


Heitin Rifsin  eteen pienen tupsun heinää herättämään sen - poloinen nuokkui ja oli ihan nukahtamispisteessä.

Olimme kentällä jo kymmentä minuuttia ennen tunnin alkuperäistä alkamisaikaa, mutta Kristina ilmoitti että myöhästyy vähän joten kerkesin verryttelemään Rifsiä varttitunnin ennen Kristinan saapumista. Siinä ajassa sain sen pyöristymään jo aika tasaisesti, melko matalana. Oli kyllä kiva huomata että sivuohjat ovat tehneet juoksuttaessa tehtävänsä, sillä Rifs ei ollut ollenkaan niin vahva edestä kuin yleensä loman jälkeen. Itseasiassa se oli loman jäljiltä jopa parempi ja kaikin tavoin miellyttävämpi ratsastaa, ei touhunnut omiaan vaan keskittyi apuihini täydellisesti.
Rupesimmekin tunnilla ravailemaan heti kun olin saanut Rifsin niin rennoksi ja alusta asti sujuikin aika hyvin. Välillä se koitti nousta muodosta, mutta sain sen korjattua melko nopeasti.
Alkuverryttelyjen jälkeen Kristina kertasi minulle teoriaa avoista ja hetken päästä rupesimmekin menemään niitä molemmilla pitkillä sivuilla, ensin vasempaan ja sitten oikeaan kierrokseen. Alkuun sujui vaihtelevasti, mutta pääosin onnistuimme ihan ok. Rifs koitti mennä turhan reippaasti, avuilta paeten, mutta sain sen kuriin aika helposti. Oikeaan kierrokseen avot olivat hivenen vaikeampia (muutenhan se on helpompi kierros Rifsille), sillä Rifs ei olisi halunnut venyttää vasenta puolta kropastaan. Sain senkin sujumaan loppujen lopuksi ihan hyvin. Samaa teimme ravissa, mikä sujuikin jo aika hyvin ja tasaisesti - harmi vain ettei saatu kuvaajaa mukaan.
Loppua kohden Rifs olikin jo todella väsynyt, sillä emme ottaneet nyt yhtään välikäyntejä pitkin ohjin. Sain siispä vielä vähän herätellä sitä ja pyytää kulkemaan ryhdikkäämmin, sekä muistuttaa että apuja kuuluu kuunnella heti. Teimme vielä siirtymisiä ja muutaman pysähdyksen, ennen kuin ruvettiin nostamaan muutamat laukat.
Aloitimme heti käyntinostosta, mikä menikin ihan hyvin. Ravinostossa minun ajoitukseni oli vähän jäljessä, joten tuli yksi väliaskel ennen itse laukkaa. Onneksi Rifsillä on kuitenkin niin hyvät nostot, ettei se tuollaisesta hermostu. Seuraava nosto sujuikin jo hyvin, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman siihen suuntaan.
Laukkojen jälkeen loppuverkkailin ravissa ja käynnissä antaen Rifsin venyttää kaulaansa oikein kunnolla. Väsyneenä se koittaa aina ruveta vähän painamaan mun kädelle, ettei joutuisi pitää itseään ryhdikkäänä.

Tallissa jätin loimet päälle ja heitin päiväheinät eteen. Jätin Rifsin talliin kuivumaan villaloimen kera.

Itse tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis, Rifs jaksoi hienosti kantaa itsensä ja se oli paremmin kuulolla kuin on nyt lähiaikoina ollut.

Kristinan mukaan meidän useat käyntilenkkimme ovat parantaneet Rifsin käyntiä, vaikka ei se ennenkään ollut huono. Joskus kun Rifs jännittyi se rupesi kävelemään astumatta alleen tms, mutta nyt on kyllä käynti kunnossa !

Minulla oli maanantainakin tunti, mutta siitä teen vielä tämän päivän puolella erillisen postauksen - siihen on jopa pari kuvaakin.

Show me your moves, baby

Tänään pääsin taas pitkästä aikaa tallille ja kaikki kolme olivat heti hörisemässä tervehdyksiä ♥.

Tein tallihommat kaikessa rauhassa, vaikkakin muutamia tavaroita joutui etsimään pidemmän tovin; talli on jo siinä pisteessä että sähköasentajat pääsevät töihin, jonka takia tavarat ovat liikkuneet normaaleilta paikoiltaan paikkoihin joista en niitä osannut etsiä (onhan siellä sähköt aikaisemminkin ollut, mutta nyt saadaan viimeisen päälle kuntoon).

Päiväheinien jälkeen otin hepat sisään, hoidin Rifsin pikaisesti ja lähdin juoksuttamaan. Poitsulla oli virtaa vaikka muille jakaa ja se esittikin varsin komeaa ravia sekä laukkaa, vaikka käynti ei olisikaan kiinnostanut yhtään. Perä lensi korkealle ja vauhti oli huima - taisi olla hyvä ratkaisu tämä juoksuttaminen ennen keskiviikon ratsastusta (juoksutan vielä huomenna pidempään, käyttäen enemmän aikaa ja testaillen ovatko sivuohjat sopivat vai pitääkö vaihtaa x-fulliksi). Loppujen lopuksi Rifsin hermot eivät kuitenkaan kestäneet kävelyä ja yksin oleskelua, kun muut odottivat muka jo iltaruokiaan tallissa (iltaruokiinhan oli vielä puolitoista tuntia aikaa). Kävelimme hetken ympyrää molempiin suuntiin ja siitä sitten talliin.
Rifs ei hionnut, joten melko nopeasti sain hepat myöskin takaisin tarhaan. Vähän ennen seitsemää otin ne takaisin sisään ja tuuppasin ruoat eteen, joten n. viittä yli seitsemän lähdin kotiin päin.

Tässä näitä kuvia joulupäivältä, laatu on vähän mitä on koska minun järkkärini ei ole parhaimmillaan pimeässä eikä minun kuvaustaitonikaan ole vielä huipussaan.

Syksyinen ulkoasu on tarkoitus muuttaa heti kun pystyn, mutta saa nyt nähdä että koska kuvatilanteeni on sopiva sellaista varten (ja saanko jonkun banneria vääntämään).