Sometimes hard gets harder

Eilen menin tallille hyvissä ajoin ja puunasin Rifsin ihan kunnolla, tosin olin varautunut että meillä olisi enemmän aikaa, joten kiireessähän me taas lähdettiin (tunti nimittäin aikaistui vartilla).

Alkumatka sujui hyvin, ennen kuin kauhea jellona ilmestyi puskasta suoraan keskelle tietä - hui kauhea ties vaikka Rifs olisi joutunut paistiksi. Sitä siinä aikamme säästyttyä ja väisteltyä päästiin kentälle asti, vaikkakin siellä oli harmikseni taas muitakin.

Rifs oli todella vastahakoinen peräänantoon menemistä kohtaan, enkä meinannut saada sitä kulkemaan millää rehellisesti. Pää keikkui, se ei pyöristynyt niskasta ja ties mitä muuta. Muutenkin se oli selvästi jäykkä ja itsepäisyytensä vuoksi jouduin myöskin irrottelemaan paljon voimakkaammin ja enemmän kuin yleensä  - kädethän siinä  kärsii. Jouduin siispä käynnissä työskentelemään sen matalampaan muotoon kuin normaalisti, ettei pää ponnahda heti pystyyn ravissa.
Alkuun mentiin vain ympyrällä irrottelua jonka jälkeen tarkoituksena oli saada askellajeista isompia ja reippaampiakin. Ravissa ei Kristinan mukaan haitannut laukkaan rikkominen, kunhan ratsasti sitten sitä eteenpäin ja paremmaksi.meillä alkoi sujua jo ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin kentällä oleva kaveri lähti, mutta sen jälkeen mm.. ei niinkään. Alkuun yksi pieni säntäys laukassa jonka sain nopeasti hallintaan, jonka jälkeen Rifs toimi taas hetken aikaa, mutta kun laukkaa olin ratsastamassa paremmaksi Rifs näki paremmaksi ampaista kuin raketti kohti kentän toista päätä ja siitä äkkikäännöksellä toista ennen kuin sain mokoman kuriin. Annoin (valitettavasti) kävellä hetken puolipitkin ohjin ja seisoa paikoillaan (itsellä meinas mennä hermo, kun noin täytyy touhuta vaikka tunti oli pitkästä aikaa). Enää en kuitenkaan laukkaa nostanut, sillä tunsin oloni aika epävarmaksi ja olin varma että se tekisi sen uusiksi. Rifs tuntui kuin käsiinräjähtävältä pommilta jos vauhti kasvaisi vähänkin liikaa. Työstin kuitenkin vielä ravia ja käyntiä, ennen kuin Rifs sai vihdoin monien yritysten jälkeen rentoutua ja kulkea matalammassa muodossa ja asennossa.
Kristina sanoi tuollaisen päättömän säntäilyn johtuvan todennököisesti ns. uhmaiästä (yleensä viisivuotiaat hevoset ovat läpiratsastuksen jälkeisellä syksyllä aika toheloita, koska eivät pääse mudan vuoksi tarhassa riehumaan), minun testaamisestani ja väsymyksestä. Tunti loppui vasta 20.30 ja iltaruokien laitto ja heppojen nukkumaan meno on normaalisti 19.00 - 21.00, eli hyvin viime tingassa oli tunti. Kotiin päin kävelin; sain sen jo toimimaan enkä todellakaan kaivannut onnistumisen jälkeen uusia riehumiskohtauksia jos vaikka olisi jellona vielä puskissa vaanimassa.
Loimitin Rifsin vielä tallissa, sillä unohdin kiireessä ottaa loimen kentälle mukaan ja tuuppasin heinät ja sapuskat eteen.


Tänään en mennyt kuin juoksuttamaan Rifsiä liinassa n. 15 min (hikeen asti riehumista), harjaten pikaisesti ennen sitä. Kentällä oli taas se sama hevonen kuin eilenkin, mutta ei se niin häirinnyt. Alkukäynnit olimmekin saaneet aika hyvin  jo matkalla, joten pyysin aika pian jo ravia sekä laukkaa. Alkuun molemmissa se oli hyvin rauhallinen, mutta innostuttuaan herra paineli narun päässä hillitöntä laukkaa maustettuna parilla pukilla (näin sivusta katsoen en oikeastaan edes ihmettele miksi putosin..) niin kuin oli tarkoituskin; mielummin se saa purkaa energiaa juoksutuksessa kuin ratsuna. Oli mukava katsella kuinka hauskaa sillä oli, vaikka aina välillä mun oli kyllä tasapainoteltava samalla pitäen tiukast liinasta kiinni. Näin jatkettiin molempiin suuntiin, mutta lopettelimme ennen kuin toinen hevonen lähti (meilläkin oli kiire) joten eipä sen jälkeen tullut annettua riekkua :/ Toisen hevosen lähdettyä Rifs oli kuitenkin ihan pösilö; kyttäili milloin mitäkin ja vaikka seisoikin paikoillaan oli kuin mikäkin kirahvi. Hetken rauhoittelin sitä ennen kuin kävimme keräämässä kakat pois kentältä ja pääsimme yön pimeydessä pois. Tiellä rentoutuminen kesti hetken, mutta alkoi se kyttäilykin loppua.

Tallin jälkeen menimme käymään hevostytillä, mistä matkaan tarttui kolmisormirukkaset, fullneck villaloimi loppukäyntejä tms varten, Stübben shine jouhienhoitoaine sekä Hansbon suitset. Villaloimea ja suitsia sovitan vielä, mutta jos sopivat niin on kyllä helpottunut olo; loimi on huomiseksikin jo tarpeen ja suitset ovat niin ulkonäöltään kuin laadultaankin ihanat. Toivotaan vain että ne sopivat, sillä niitä ei ole x-full koossa (jos ei niin vaihtoon vain..).


Huomenna mulla on tunti klo. 15.00, täytyy toivoa että saan kuvaajan mutta en osaa yhtään sanoa (toivottavasti riehuminen jää vähemmälle).

Ps. luen nämä kaikki postaukset uudelleen ja korjailen kaikki huonolta kuulostavat kohdat, kiireessä tehdyn tekstin kyllä huomaa. Erikoispostaustoiveita vastaanotetaan !

Young, wild 'n' free

Olen kirjoittanut tästä viikosta jo monta kertaa, mutta luonnokseksihan se on jäänyt. Koko viikosta en postausta halua julkaista - en vain ole päässyt koneelle julkaisemaan tekstejä ja kännykällä bloggaaminen ei oikein innosta.

Maanantaina en mennyt tallille perhesyistä, mutta muuten olen liikuttanut Rifsiä joka päivä. Tipuinkin kerran kun herra innostui raviristikon jälkeen ja lähti ryöstämään hillitöntä laukkaa yllättäen mut samalla sitten pukilla.. Herra lähti karkuteille muutaman metrin verran, mutta antoi pian kiinni.

Tänään kävimme Suskin kanssa maastossa, kiertäen hiekkakuopat. Kävelimme jälleen suurimman osan, joten matkaan tuhlaantui vähän vajaat pari tuntia. Rifsiä jännitti erityisesti puolivieras hevonen joka tuli metsässä vastaan, pää korkealla hörhellystä siitäkin sitten seurasi. Onneksi päästiin kauemmaksi ja Rifs pystyi taas rentoutumaan.

Koitan kysellä paria kuvaa perjantaista (ei kyllä kumpikaan olla parhaimmillamme, mutta parempi sekin kuin ei mtn).

Huomenna taas on tunti, joten siitä sitten myöhemmin !(:

It's only you and me that matters

En halua aina postailla samoista asioista, joten tälläinen aihe tänään.

Rifs on kehittynyt ja oppinut monen monta asiaa, jotka eivät tosin ennenkään olleet vakavia ongelmia.

• Karsinasta ulos lähtö. Alkuun Rifs ei ymmärtänyt, mitä eroa oli sillä että karsinan oven vain jätti auki ja että nyki harjasta ulospäin/näytti kädellä tietä. Sille se oli sama, sekava asia ja vaikea ymmärtää. Joskus se yritti lähteä karsinasta omia aikojaan, joskus meinasi pysyä sisällä vaikka olisi lupa lähteä ulos. Nyt kuitenkin saan sen suuntaa osoittamalla ymmärtämään että nyt on lupa poistua, eikä se enää yritä lähteä ilman lupaa (ainakaan kauhean usein).
• Jalkojen pesu. Alkuun toimenpide oli kamala, eikä siinä mitenkään voinut olla steppaamatta tai hermustumatta. Vähä vähältä sain Rifsin kuitenkin siihenkin totutettua; nykyään se suurinpirtein nukkuu pesulla.
• Kuolainten suuhun ottaminen. Tämä toimenpide oli suht toimiva jo heti alkuun, mutta tilannetta hankaloitti kun tuo kirahvi rupesi nostelemaan päätä, ettei vain voisi ujuttaa sormea hammaslomaan ja pakottamaan suuta auki. Nykyään Rifs ei päätä nostele ja ottaa kuolaimet nätisti suuhun, vaikka sormi täytyy vieläkin olla hammaslomassa.
• Selkäännousu. Kun Rifs tuli minulle se sai päähänsä, että kun ihminen on nousemassa selkään kuuluu peruutella, eikä ihmisen selkäännousua täydy odottaa - pysyyhän se kyydissä yhdenkin jalustimen varassa ja pystyyhän se sieltä kyytiin hyppäämään. Tämän tavan pois vieminen vei aikaa, eikä se vieläkään ole täydellisesti poissa, mutta nyt ei enää peruutella paria askelta enempää ja Rifs lähtee liikkeelle pohkeesta eikä omasta ajatuksestaan.
• Autot. Eivät ne alkujaankaan kauhean pelottavia olleet, mutta Hannun vinkuvan peltihirviön jälkeen ne kaikki näyttivät samanlaisilta. Nyt autot voivat rauhassa huristella ohi vaikka mitä vauhtia (lukuunottamatta Hannun autoa), eikä niitä ole syytä pelätä (isoille teille otamme kyllä vielä kaverin mukaan).

Teille nämä karkeasti kirjoitetut asiat saattavat olla turhia, saatatte ihmetellä että mitä minä näin yksinkertaisista asioista nyt höpisen. Minulle nämä asiat ovat kuitenkin iloinen uutinen,  askel kohti parempaa - tiedän saavani hevoseltani pahat tavat karsittua ja tiedän että yhteistyömme toimii ja vahvistuu.

Mitä mieltä olette tälläisistä teksteistä, onko näissä mitään järkeä ? Haluaisin kuulla mielipiteitä, jos vain mahdollista.

Feelin' good

Netin sulkemisen ja koneen hitauden takia en ole nyt taas pariin päivään saanut aikaiseksi kirjoittaa ja ok, inhottaahan mua ilman kuviakin postailu mut voisinhan mä noita ekan päivän kuvia aina välillä laitella..

Perjantaina menimme Suskin kanssa kentälle pyörimään. Aluksi mun oli tarkoitus mennä vain koulua, mutta päädyinkin pystyttämään yhden hyvin hyvin pienen raviristikon (kunhan saan apua kentälle voin ottaa isompaakin), jota en siis tarkoituksella ylittänyt laukassa kertaakaan.
Alkutunnista taivuttelin jälleen ympyrällä (tiedän että jotkut voivat pitää tätä hevoselle tylsänä ja tietysti vaihtelua tarvitaan kun mennään samoja asioita pitkään, mutta Rifs tulee ympyrällä usein hyvin kuulolle sekä taipuisaksi joten aloitan sillä usein) kaikissa askellajeissa. Tein jälleen voltteja ja nostoja, mihin kaikkiin olin itseasiassa aika tyytyväinen. Peräänantoon saamista muuallakin kuin tunnilla pitää toki hioa, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Tunnin puolessa välissä aloin tulemaan ristikkoa, tarkoituksena mennä ristikolle rauhallisessa ravissa (eihän niin pienellä mitään kummempaa vauhtia tarvita) ja jatkaa ravilla. Kaksi ensimmäistä kertaa "esteen" jälkeen nousi laukka, mutta kolmannella raviakin tuli aika kauniisti. Oikeaan kierrokseen tulimme estettä viisi kertaa. Suunnan vaihdon jälkeen tulimme saman toiseen suuntaan. Kaksi ensimmäistä kertaa menivät hyvin, mutta kolmannella en valmistellut tarpeeksi ja Rifs päätyi juoksemaan läpi (se ei kyllä pahemmin kieltele, pyynnöstä hyppäisi varmaan minkä tahansa esteen yli, minkä takia uskonkin että siitä on myös maastoesteille ainakin harrasteellisesti). Uudelleen tultua kuitenkin hypättiin jälleen aika nätistikin (ok, eihän niin pientä voi kunnolla edes esteeksi sanoa), joten lopetinkin siihen ja rupesin loppuverkkaamaan ravissa ja käynnissä pitkin ohjin ennen kotiin lähtöä. Kävin vielä nostelemassa Rifsin kanssa tolpat ja puomit ja eikun takaisin selkään ja kotia kohti. Päästettiin heposet vielä hetkeksi ulos jonka jälkeen tein tallihommat loppuun.

Lauantaina menin vähän ennen yhtätoista tallille ja jälleen kerran Rifs joutui jalkapesulle, jonka jälkeen ihan perus harjaus ja eikun menoksi. En viitsinyt kentälle lähteä, koska ehtiihän arkisinkin kun valoa ei maastolenkkeihin riitä.
Lähdimme ihan rauhassa kävelemään, mutta päädyin kuitenkin hetken päästä antamaan Rifsin ravata ja laukatakin hieman - näin koko loppu lenkki pysyy rauhallisena ja Rifskin nauttii pelkästä kävelystä. Kävimme muutamalla tiellä, sekä parilla metsäpolulla kääntymässä, missä annoin Rifsin poikkeuksellisesti vähän syödäkin ja molemmille tuli kyllä mahtava fiilis ! Olin yhtä hymyä koko päivän ja heppakin näytti varsin tyytyväiseltä. Ei oltu kuin n. 45 minuuttia, sillä mulle alkoi tulla kiire kotiin valmistautumaan elokuviin lähtöön.

Sunnuntaiksi oltiinkin sovittu Suskin kanssa vähän pidempi maastolenkki, jossa Suski samalla esitteli minulle "Tiaisen lenkin". Tallilla olin puolilta päivin, jolloin Suski olikin jo Leevin jalkoja pesemässä joten aloittelinkin sitten vaihtelun vuoksi harjauksella. Kauaa emme kuitenkaan kerenneet hevosia hoitaa, kun lähipellolta kuului kolme laukausta - hirvestäjät ovat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Laitettiin molemmat karsinoihin, ettei kenellekkään tapahtuisi mitään, mutta noin kymmenen minuutin päästä pystyimme jo jatkamaan. Tallilta lähdimme kymmentä vaille yksi. Rifs tuntui itseasiassa heti tosi hyvältä ratsastaa, niin pidätteet kuin pohkeetkin menivät heti läpi. Jouduttiin menemään nummentietä pitkin muutama sata metriä ja hemmetti soikoon yksi auto kahdestakymmenestä hidasti (ja sekin oli Suskin tuttu) ! Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää ajella täysiä ohi hevosesta, sillä oli hevonen kuinka varma tahansa se on saaliseläin ja voi olla arvaamaton, pistää oikeasti vihaksi tälläinen ): Onneksi Rifs on tottunut autoihin aika hyvin, eikä niiden kanssa ainakaan mitään ongelmaa (paitsi Hannun vinkuvaa peltihirviötä). Traktoreista, busseista tai rekoista en tiedä mutta hei; kaikki aikanaan. Joka tapauksessa Rifs ei välittänyt ohi kiitävistä autoista yhtään, joten tiestä selvittiin kunnialla ! Kävelimme hiekkateitä peltojen ja metsien ympäröiminä, tosin yhden alamäen jouduin taluttamaankin mudan takia. Ravasimme ja laukkasimme muutaman pätkän, minä ja Rifs perässä mikä ei itseaisassa haitannut yhtään; saimmepahan harjoiteltua hidadsta ravia ilman käyntiin siirtymisiä, laukassa tosin jättäydyimme ravilla perään kun Suski taas pyysi reippaampaa vauhtia joten päästiin mekin vähän laukkaamaan. Lenkki oli vajaan parinkymmenen kilsan pituinen, 15-17 km  (en tiedä, mutta kun yksi lenkki on n. 12 km ja tuo oli selvästi pidempi niin eiköhän) ? Vasta lähellä kotia herralle tuli kiire ja pidätteet kaikuivat kuuroille korville, joten kun pysähdyimme odottamaan Leeviä herra hivenen protestoi, samoin kuin peruutuksessa jos se koitti hiipiä eteenpäin. Kotona annettiin syödä neljän heinät takit päällä.

Laskeskelimme, että Rifs nopeimpana syöjänä syö heinistä ulkona n. puolet, Kerttu puolesta suurimman osan ja Leevi muutaman suullisen koska herrahan ei voi syödä yksin ja Rifs häätää sen kovana poikana aina.

Lisäksi Suski oli katsonut heppojen painoa suurinpirtein painonauhalla, Leevillä se oli n. 430 kg, Kertulla enemmän kuin Leevillä muttei kuitenkaan viittäsataa kiloa ja Rifsillä huimat 590 kg :D

Tänään en ollut tallilla, mitä häpeän itsekin mutta kun ei kotoa anneta myöden tärkeiden syiden takia niin ei siinä sitten mitään.


Mun tekis mieli tehdä jonkin sortin erikoispostaus, mutta kun toiveita ei vain ole tullut niin en tiedä mitä tekisin. Lisä huomiona vielä se kommentoiti, se on todellakin sallittavaa (ja toivottavaa!).

Lets see what the future brings

Joo enpä tänään viitsinyt kauhean migreenin takia tallille lähteä, koska siinä vaiheessa kun tulee ihan kauhea olo rupean oksentelemaan.

Tunnit lykkääntyvät nyt parilla viikolla, koska ensi viikollakin ratsastuksenopettajani on todella hankala päästä..
Olen kuitenkin viikonlopun himassa, joten eipähän hepalle jää ainakaan yhtään enempää vapaapäiviä, mutta edelleenkin elättelen toiveita seurasta ?

Ollaan myöskin menossa ensi kesänä Palmun ratsutallille kesäleirille, tarkemmin sanoen seiskaleirille (lisää voitte toki lukea Palmun ratsutallin sivuilta). Näillä näkymin meillä on näet kyytikin, joten olemme myös tehneet ennakkovarauksen.

.. Or not

Maanantaina päästiinkin ratsastamaan ensimmäistä kertaa uusien kenkien kanssa ja askellajit tuntuivatkin paljon paremmilta, vaikkakin alku taisi olla pientä miettimistä.

Kaverini Milla tuli kanssani tallille, joten käytiin Rifsillä ja Leevillä teillä pyörähtämässä (hiekkateitä, eikä valoa riittänyt kunnon maastolenkkiin). Rifs oli aika rentona, eikä menty pitkään. N. 3 km lenkki ? Ravattiin ja laukattiin pikku pätkät että Milla sai tutustua Leeviin paremmin, joten ensi kerralla sit taas enemmän. (:

Tiistaina lähdin taas kauheassa kiireessä tallille, tällä kertaa mukanani uusi käytettynä ostettu huopamme.

Siivosin Rifsin karsinan ennen kuin otin hepat sisälle. Riffeli oli taas yltäpäältä mudassa, mutten viitsi aina veden kanssa leikkiä joten otin harjalla jaloista kaiken minkä sain ja muuten kaiken saikin irti piikkisualla ja juuriharjalla.
Mentiin jälleen kentälle pyörimään ja vaikka alkumatka sujuikin, heti kun Rifs huomasi kaksi loppukäyntejä menevää ratsukkoa alkoi kauhea jännittyminen ja kyttäily. Vaikka muut lähtivätkin ja aloin pyöriä sekä irrottelemaan, rentoutuminen ei onnistunut mitenkään. Rifs vain kyttäili ulos, kaatui, oikoi, säntäili ja juoksi pää korkealla. Pakko sanoa että aloin kyllä turhautumaan vähän, aiemmin alkoi melkein jo sujumaan ja nyt tämä. Loppua kohden rentoutui vähän, muttei ollut lähelläkään läpiratsastettua.. Harkitsen tässä että jos antaisin tutun läpiratsastaa sen kerran kunnolla että voisin sitten ottaa malliakin ?  Kun jouduin kentällä hyppäämään alas selästä valot sammuttamaan, niin takaisin nousu oli kyllä täysi katastrofi. Peruuttelua ja kauhean vauhdikasta kävelyä, pidätyksestä lisää peruuttelua. Pitäis saada joku kaveriksi tallille aina, että saatais sekin tapa pois.

Noh huomenna olen kentälle menossa joten siellä sitten ehkä jopa esteitä (jos saan jonkun seuraksi), joita herrakin rakastaa. (:

Maybe it gets better..

Torstaina minun ei ollut ees tarkoitus mennä ratsatsamaan kenttävuokran puutteessa, mutta äiti järjestikin asian ja pääsin koeajamaan satulamme, ilman omaa satulavyötämme joka osoittautuikin liian pieneksi tähän satulaan, vaikka muiden kanssa toimi ihan hyvin. Noh, vaihtoon vaan. Onneksi saimme lainaan Leevin ja Kertun edellisen tallikaverin (joka lopetettiin kaviokuumeen vuoksi) vanhan satulavyön lainaan.

Heti ensimmäinen asia jonka kuulin tallille kävellessäni kun Suski, Janette ja Kerttu kävelivät vastaan oli, että mun estehevoseni oli hypännyt tarhan ja lantalan välissä olevien aitojen yli suoraan lantalaan, olettaen että sitä kautta pääsee sisään.

Itse löysinkin sen karsinasta, josta otin sen suoraan käytävälle jalkojen pesua varten. Sujuihan se alkuun ihan hyvin, kunnes Rifs astui huonon askeleen ja sai kenkänsä vinoon. Alkuun se ei aristanut jalkaa tai muutenkaan tehnyt mitään erilaista, vaan antoi mun irrottaa nauloja joillain pihdeillä (?) kaikessa rauhassa. Kahta viimeistä naulaa en kuitenkaan saanut irti, mutta onneksi Suski ja kumppanit saapuivat pian: Suskilla on kaikeksi onneksi kengitystavaroita ja sai jotenkin keploteltua kengän irti ennen kuin sattui pahemmin. Kun kenkä oli vielä paikoillaan Rifs ei pystynyt loppupeleissä varaamaan sille jalalle painoa yhtään ja kun lähti kävelemään eteenpäin ontui selvästi. Pakko sanoa etten ole hevosten kanssa niin pahasti aikaisemmin säikähtänyt, pani se ajattelemaan että mitä tulevaisuudesta tulisi jos sen jalka menisikin huonompaan kuntoon. Luojan kiitos heti kengän irrottua ontuminenkin lakkasi ja pystyimme jatkamaan normaalisti jalkojen pesua ja harjailua. Herrasella on enää yksi kenkä, joten kengitys taitaa tosiaan tulla tarpeeseen.. :D
Omalla satulalla siis menimme, onneksi ! Heti ensivaikutelmasta asti tykkäsin, oli mukava istua ja vaikutti kaikin puolin hyvältä.

Selkään nouseminen on varmaan pahin ongelma kaikista, pitäisi heti lähteä liikkeelle ennen kuin olen kunnolla edes selässä. Onneksi pysyn siinäkin ihan hyvin kyydissä, mutta pidätteistä huolimatta se tulee melkein joka kerta. Muuten meni koko matka kentälle todella hienosti, vaikka kuljimmekin vain otsalampun valossa pimeällä tiellä.

Kentällä oli tunti menossa, joten pysyttelin taas portin puoleisella päädyllä ympyrällä irrotellen ja asettaen. Yksin pyöristyminen ja peräänantoon ratsastus menevät melko helposti, mutta heti kun kentällä on joku muukin homma ei vain toimi, ainakaan heti alkuun. Loppua kohden meno parantuu aina, onneksi sentään kaatuminen  on vähentynyt huomattavasti jopa volteilla.

Rifsin hermot olivat yllättävän hyvät, joten pystyimme työskentelemään käynnissä heti alkuun jo kunnolla volteilla, ympyrällä ja muuten vain irrotellen. Alku ei todellakaan sujunut, herra tuntui ajattelevan että irrottelu ja asetus on ihan turhaa hommaa - voihan sitä kävellä muutenkin. Se tuntuu jäykältä kuin rautakanki ja tunnnit sujuvat vaihtelevasti, on se kuitenkin kentälläkin alkanut rentoutumaan joten eiköhän se siitä.
Ravissa sain Rifsin jo hieman pyöristymään, mutta hyvin epätasaisesti :/. Laukka pyöri heti ihan hyvin, mutta pyöristyminen katosi heti joten jouduin laukkaakin läpiratsastamaan suht kauan. En loppuverkannut  pitkiä aikoja, koska käveelehän se kotiinkin rennosti pitkien ohjien kera. En tehnyt mitään erikoista tai uusia asioita, joten en nyt viitsisi koko aikaa samasta aiheesta selittää.

Perjantaina kävin nopeasti tekemässä tallityöt koulun jälkeen, mutta huomenna mulle onkin tulussa kaveri mukaan tallille ja päästään todennäköisesti hyppäämään sekä saadaan kuvia. (: eipäs olekkaan, isänpäivän takia kaikille tuli menoa

Breaking news

Nyt saatiin banneri (en tiedä vielä jääkö väliaikaiseksi vai ei), jonka teki Mira (:

Toinenkin hyvä uutinen mulla on; satula tosiaan saapui tänään ! Kauhea helpotus sinäänsä, että saatiin tuo kyseenomainen satula, koska batesit ovat hyviä istua ja kaarenkin voi vaihtaa.

Kengitys tosin on valitettavasti vasta maanantaina, mutta jos saan luvan olla mukana saatan saada kuviakin.

Ei taida olla tänään enempää kerrottavaa, koska en tänään päässyt tallillekkaan kouluhommien takia :/.

Troubles with dream came true

Eilen, eli maanantaina, menin jälleen tallille jo aikaisin iltapäivästä.

Aloin kolmen jälkeen hoitamaan Rifsiä, samalla kun koitin saada porukkaa kiinni ja tallille mukaan. Eihän se tosin vaihteeksi onnistunut, mutta onneksi Suski tuli kysymään että jos hänkin voisi tulla Leevillä mukaan ilman satulaa.

Huuhtaisin jalkoja, nyt kun on onneksi letkukin auki ! Täytyy toivoa ettei se enää samalla tavalla jäädy, koska olisihan se aika inhottavaa jos jalat ei pysy puhtaana millään mutta niitä ei saisi huuhtaistuakaan (harjalla kun on aika inhottava märää mutaa vastaan tapella).

Lähdettiin Suskin kanssa kävelemään kentälle, vaikka Leevin mielestä sen olisikin voinut jättää väliin. Rifs kuitenkin kulki suht nätisti, lukuunottamatta lukuisia vesilätäköiden kiertoyrityksiä vaikka herranen ei niitä edes pelkää.

Käveltiin kentälle rauhallisin mielin, kun ei yhtään autojakaan huristanut ohi. Tehtiin aika samoja asioita kuin edellisenäkin päivänä, nyt tosin huonommalla menestyksellä. Ainoastaan laukan lyhennykset menivät paremmin ja viimeisellä yrityksellä jopa ilman ravirikkoja. Ympyrällä olisi muka pitänyt heti oikoa tai kaatua eikä irrottelu meinannut mennä läpi. Lopputunnista sain hyviä pätkiä aikaiseksi, mutta ei siitä kauhean hyvä mieli  loppujen lopuksi jäänyt, lähinnä neutraali koska alkoihan se lopputuntia kohden sujumaan jo jotenkin. Keskittyminen tasisi heikentyä heti Leevin läsnäolleassa ? Koitin kyllä saada työskentelemään mut aina ei voi onnistua, sunnuntaikin oli jo sentään askel kohti parempaa. Matka takaisin tallille sujui yhtä mukavasti ja annettiinkin heppojen jäädä sisälle lepäilemään ja syömään.

Tänään ei ollut kenttävuokraan varaa, joten kävin vain tallihommat tekemässä ja Rifsiä hoitamassa.

! Jos ei kenttävuokraan varaa, niin en ennen ensi viikko pääse koska Rifsin vasen etukenkä on irronnut, enkä maastoon viitsi sillä tavalla lähteä !

Ollaan nyt vihdoin ostettu satula, Bates Caprilli (cair ?) koulusatula. On kyllä mulle ihan unelmien toteutuma, koska Batesiahan mä kuolasin alun alkaenkin. Tässä on sekin kätevä puoli että siinä on vaihdettavat kaaret ja me saammekin kaksi jo valmiiksi mukaan. Toivottavasti se saapuu postiin jo tällä viikolla !

"Do I really have to ?"

Sunnuntaina menin suoraan iskältä tallille ja tarhassa odottelikin mutakuorrutettu 'hevonen'. Muta ei ollut enää niin märkää, joten jossain taisi olla hyvä piehtarointipaikka..

Harjailin Rifsistä pahimmat mudat jo etukäteen pois, heitin heinät naaman eteen ja siirryin harjailemaan Leeviä (menimme Suskin kanssa pienen pätkän Leevillä ja Kertulla, että Kerttukin sai välillä kunnon liikuntaa - jos haluatte että kerron välillä pätkiä muistakin hepoista, niin onnistuuhan sekin mutta sitä ennen en niitä mainitse tämän enempää).

Leevin jälkeen harjasin Rifsin loppuun ja lähdin kentälle. Ensin täytyi kiemurrella ja häslätä vähän, mutta ainakaan ei säikkynyt mitään tien hämäryydestä huolimatta.

Kentällä Rifsillä oli alkuun keskittymisvaikeuksia, ulospäin kyttäily, kaatuilu ja kaula pitkänä juokseminen olisi ollut paljon hauskempaa. Alkutunnin menimme ilman valoja, sillä en osannut niitä päällekkään laittaa. Onneksi Lotta kuitenkin huusi tallilta kuinka ne toimii ja johan näkikin paljon paremmin ! Taivuttelin pitkän tovin vain ympyrällä, mutta en laukannut paljoa. Vähän ratsastin taas lyhennyksiä ja keskilaukkaa, mutta vain sen verran että saatiin onnistumaan. Mentiin hieman urallakin, voltteja tosin sielläkin, sekä yksi kokorataleikkaa. Lopputunnista Rifs alkoi tuntumaan jo hyvältä, kulki melko tasaisessa muodossa ja kaatumistakin sain kojattua. Ei menty kentällä kauaa loppukäyntejä, koska kotiin kävellessähän nekin hoituivat.

Otin vielä pikaisesti kamat pois, ennen kuin pistettiin kaikki hetkeksi ulos, jaettiin heinät, laitettiin vedet ja tehtiin muutkin hommat valmiiksi ennen minun kotiinlähtöäni.

Goals to the future

Mietin tavoitteitamme pitkän aikaa, mutta en käännä katsetta kohti tähtiä ihan vielä. Odottelen kuitenkin innolla tulevaa, sillä uskon mahdollisuuksiimme kehittyä mahdollisimman paljon, vaikka se ei olekaan tärkeintä. Hauskanpidon aion pitää lähellä arkeamme, jotta mielemme pysyvät virkeänä.

• Ihan aluksi tarkoituksena on saada aikaan hyvä peruskunto, sillä nythän se on an sitä luokkaa että herra jaksaa työskennellä kunnolla vain sen 45 minuuttia muutaman kerran viikossa. Ei Rifsin kunto lopu pitkillä ja reippailla maastoilla, mutta kouluratsastus on vielä hyvin raskasta. Tämä kohta vaikuttaa kaikkeen muuhun todella paljon, joten koitan saada tämän hoidettua mahdollisimman pian.
• Alamme valmentautua niin koulu- kuin estepuolella kunnolla ja tehokkaasti. Nyt voimme treenata tunneilla käsiteltyjä asioita myös yksin, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Tietenkin helpottaisi, jos omalla tallilla olisi kenttä/maneesi, mutta onneksi kentälle ei ole matkaa kuin pari kilometria ja se on mahtavassa kunnossa ympäri vuoden.
• Ensi kaudella olisi tarkoitus aloittaa kisaaminen, todennäköisesti ensin kouluratsastuksessa, mutta mitään en mene varmaksi sanomaan. Lisäksi tämä riippuu hyvin paljon siitä, että koska olemme valmiita.
• Keväällä olisi myöskin viikonlopun pituinen kenttävalmennusleiri, jonne meidän olisi tarkoitus osallistua. Ehkäpä meitä näkee vielä joskus suorittamassa kenttärataa, se olisi mahtavaa.

Happy days

Eilen olin tallilla jo melkein heti koulun jälkeen, koska ratsastaessakin jouduin kelloa kyttäilemään.
En kerinnyt tehdä edes tallihommia, otin vain hepat sisään ja laitoin Rifsin vauhdilla valmiiksi.

Talutin herraa alkumatkan, kunnes totesin, että en ilmeisesti joudukkaan heti alussa potkimaan lantaa pois tieltä. Kapusin selkään ja Rifs tuntui todella oudolta ratsastaa ! Se kiemurteli koko ajan, ei halunnut mennä vesilätäkköihin ja kyttäili pusikoihin. Aloitin ravaamisen melko nopeasti, koska olen oppinut kantapään kautta, että etenkin nuori tai kuuma hevonen pysyy siten paljon tyytyväisempänä ja jaksaa keskittyä paremmin. En ravannut pitkää pätkää, vaan pyysin käyntiä jo hetken päästä.
Nostin yhden parin askeleen laukan, mutta siihen tarvittiin pari ylimääräistä yritystä, koska minä en istunut satulassa kovinkaan hyvin. Polveni ovat vieläkin kipeät Kiefferin takia, enkä pysty pitämään jalkaa oikealla paikallaan.
Menin katsomaan yhtä metsätietä, mutta en viitsinyt mennä loppuun asti sillä sen pituudesta ei ole tietoa. Eipä siinä mitään erityisen mielenkiintoista ollut, mutta on siellä ihan ok köpötellä kaikessa rauhassa. Yksi vesilätäkkö tuntui Rifsistä ylitsepääsemättömän syvältä, mutta muutaman pyynnön jälkeen siitäkin mentiin jo pienen hypyn kera. Lähdimme samaa reittiä takaisin, samalla laukaten ja ravaten vielä vähän.

Päästimme hepat heti Rifsin hoitamisen jälkeen ulos ja vein tarhaan heiniä. Oli aika "mielenkiintoista" siellä hyppiä talikon kera hätistelemässä ja väistelemässä joka suunnasta syöksyviä ahneita hevosia, jotka pukittelivat toisiaan päin ja yrittivät jokainen ehtiä heinille ensimmäisenä. Muutenhan ne kyllä kunnioittavat ihmisiä, eivätkä koskaan satuttaisi ihmistä tarkoituksella.

Hyvä fiilis jäi päälle koko päiväksi ja olen varma että myös Rifs nautti maasosta täysin rinnoin.

Tänään en päässyt tallille, koska olen vähintään joka toinen viikonloppu isälläni.

One step forward, two steps back

Tiistaina olin taas tallihommia tekemässä, tällä kertaa Millan kanssa, mistä selvismmekin yllättävän nopeasti. Otimme hepat sisälle ja rupesimme harjailemaan Leeviä ja Rifsiä pientä lenkkiä varten, mutta lenkki lyheni huomattavasti, kävelimme n. kilometrin käynnissä, koska en ilman hokkeja viitsinyt jäiselle alamäelle lähteä liukastelemaan.

Tänään olikin ohjelmassa jo ratsastustunti ja satuloiden sovittelua flunssasta huolimatta.
Vähän kiireessä piti heppa laittaa kuntoon, koska olin laskeskellut että kentälle menoon menisi kauemmin. Matkan varrella sain kuitenkin äidille tyrkättyä ylimääräiset kamat ja pääsinkin ratsain matkaan; odoteltiin siellä sitten n. vartti parkkipaikalla pyörien.
Sovitetimme kaikkia neljää satulaa, mutta yksikään niistä ei ollut täysin sopiva ja lähimmäs sopivaa päässyt oli kauhea istua ! Hyhhyh, muutin mileni, Kiefferiä en tule koskaan ostamaan.

Mahdollisimman pian hyppäsin selkään, koska Rifs alkoi turhautua ja koittikin juosta koko ajan enemmän ja vähemmän pois alta. Alussa sai olla pidätteiden ja vauhdin kanssa tarkkana, kun taas loppua kohden meno hyytyi  jopa laiskaksi. Ulkoapuja en meinannut saada läpi vasemmassa kierroksessa, kerran oltiin todella lähellä tuoliin törmämistä.
Muutenkaan Rifs ei ollut parhaimmillaan, vaan oli koko ajan kaatumassa sisään ja kyttäämässä ulos vaikka asetuksen pitikin olla sisään päin. Peräänantoon ratsastaminenkin oli harvinaisen vaikeaa ja huomasin tarvitsevani kymmenen kertaa paremman kunnon tälläisinä päivinä. En oikeasti edes muista koska olisin ennen tätä hengästynyt näin pahasti, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ärsytystaso oli korkealla, mutta se laski koska en voinut keskittyämsiihen. Suurimmalta osalta en ollut yhtään tyytyväinen omaan ratsastukseeni, joka ontui aika pahasti, mutta saatiin me muutamia hyviäkin pätkiä; hyvää keskilaukkaa ja vähän laukan lyhennystäkin, mikä on vaikeaa noin kokemattomalle hevoselle. Poika oli silti hieno ja yritti parhaansa jäykkyydestä huolimatta.
Sen tarkemmin en nyt rupea kertomaan, koska ei tehty mitään erikoista ja en keksi sanottavaa, joka kuvaisi mielialaani. Ok, onhan tuo uusi paikka joka jännittää, sää oli tuulinen ja pelottavia metsästäjä-setiä näkyi läheisen metsän laidalla, joten ihan ymmärrettävää se hepan stressaaminen.

En enää loimen selkään heittämisen jälkeen viitsinyt hypätä selkään, joten kävelimme tallille. Annoin Rifsin kuivua hetken tallissa ennen kuin päästin kaikki ulos kello neljän heiniä mussuttamaan.

Autoin vielä tallin seinien laitossa (lähinnä ojentelemalla ruuveja tms) ennen kotiin lähtöä.

Huomenna pitäisi päästä kentällä menemään taas ennen isälle lähtöä, eli lauantaiksi tulee valitettavasti taas vapaapäivä.