Let's fly to the skies

Mulla ei ole ollut inspiraatioa kirjoittaa, mutta olen tallilla käynyt ihan normaalisti.

Tässä välissä Rifs on ehtinyt jo pudottaa yhden kengän ja saada toisen tilalle, ollaan testattu ohjasajoa ja käyty tunneilla.

Ohjasajossa herra olikin vähän turhankin innoissaan, sillä kun laitoimme ohjat hieman normaalista poiketen ja laitoimme herran kulkemaan ympyrällä, ohjat taisivat hivenen häiritä ja pukkilaukka olisi ollut mieluisin askellaji ja minähän päädyin hankeen vatsalleni raahautumaan muutamaksi metriksi; onneksi minulla oli apulainen mukana ! 

Muuten Rifs tajusi kyllä ohjasajon idean hyin.Rifs on koulua vääntäessä toiminut ihan ok hyvin, aluksi on ollut miltei joka tunnilla todella jäykkä, mutta varsinkin perjantain tunnilla sain sen ratsastettua läpi ja herra kulkikin kauniin tasaisessa peräänannossa jokaisessa askellajissa - vain laukannostoissa meinasi pää nousta takaisin ylös.

Tiistaina kävimme pihatiellä harjoittelemassa myös ilman satulaa köpöttelyä, ensimmäistä kertaa ilman taluttajaa ja toista kertaa koskaan ! Eihän se Rifsiä mitenkään jännittänyt, käveltiin rauhassa koko tienpätkää hetken ja pakko sanoa että olin ylpeä, luulin herran stressaavan paljon enemmän.

Muuten saisin tähän postaukseen kuviakin, mutta en kerennyt kotona niitä koneelle siirtämään ja unohdin muistikortin kotiin /:. Laitan niitä sitten tänne kunhan pääsen kotiin asti.

Ainakaan viikkoon en pysty uutta postausta tehdä, koska olen isälläni ainakin osan lomasta. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013 !

Everyday can't be as fun as the day before

En ole viitsinyt kirjoitella, koska tunti peruttiin enkä ole pahemmin mtn tehnyt - juoksuttanut ja mennyt muutaman käyntilenkin teitä pitkin.

Torstaina käytiin aluksi lyhyellä maastolla, eikä edes laukattu. Rifs oli kokonaisuudessaan ihan räjähdysherkkä ja säpsy - kauhea yhdistelmä. Loppujen lopuksi se osasi kuitenkin olla kiltisti.

Iltapäiväksi Rifsille oli luvassa Lauran läpiratsastus, joten lähdettiin kentälle hyvissä ajoin. Aluksi juoksutettiin poikaa sivuohjien kanssa ja koitettiin saada se riehumaan, vaikka ei sieltä tullut kuin muutama lyhyt kiihdytys.
Ratsastaessa se oli kuulemma etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykkä ja puri kuolaimeen kiinni. Muutenkin se oli edestä yllättävän vahva, eikä keskittynyt ollenkaan. Komentamisen vuoksi Rifs uhkaili jopa pystyynnousuilla ja oli kuin lentoon lähdössä.

Perjantaina kävin itse kentällä n. 20-30 min, verrytellen lauantain tuntia varten. Kuljimme ympyrällä irrotellen ja pyöritellen jokaisessa askellajissa, vaikka laukkaa ei otettukkaan kuin muutama askel (sen verran että toimi kiltisti, eikä ruvennut riehumaan omiaan).

Lauantaina olikin jo tunti, mitä odottelinkin jo innolla. Rifs oli kova edestäpäin ja tasaiseen peräänantoon saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta loppujen lopuksi sain sen kulkemaan hieman paremmin. Rifs koitti kokoajan laiskotella, ettei joutuisi työllistämään takapäätään kunnolla joten piti herätellä jatkuvasti, mikä on sinäänsä outoa kun ottaa huomioon että Rifs ei todellakaan ole laiska. Työskentelimme koko 45 minuutin ajan ympyrällä hioen siirtymisiä. Laukat sujuivat alusta asti hyvin, eikä poni tehnyt mitään ihmeellistä.

Kuvia ei vieläkään saatavilla, kun ei kuvaajaakaan ole saatavilla melkein koskaan. :/

Sometimes hard gets harder

Eilen menin tallille hyvissä ajoin ja puunasin Rifsin ihan kunnolla, tosin olin varautunut että meillä olisi enemmän aikaa, joten kiireessähän me taas lähdettiin (tunti nimittäin aikaistui vartilla).

Alkumatka sujui hyvin, ennen kuin kauhea jellona ilmestyi puskasta suoraan keskelle tietä - hui kauhea ties vaikka Rifs olisi joutunut paistiksi. Sitä siinä aikamme säästyttyä ja väisteltyä päästiin kentälle asti, vaikkakin siellä oli harmikseni taas muitakin.

Rifs oli todella vastahakoinen peräänantoon menemistä kohtaan, enkä meinannut saada sitä kulkemaan millää rehellisesti. Pää keikkui, se ei pyöristynyt niskasta ja ties mitä muuta. Muutenkin se oli selvästi jäykkä ja itsepäisyytensä vuoksi jouduin myöskin irrottelemaan paljon voimakkaammin ja enemmän kuin yleensä  - kädethän siinä  kärsii. Jouduin siispä käynnissä työskentelemään sen matalampaan muotoon kuin normaalisti, ettei pää ponnahda heti pystyyn ravissa.
Alkuun mentiin vain ympyrällä irrottelua jonka jälkeen tarkoituksena oli saada askellajeista isompia ja reippaampiakin. Ravissa ei Kristinan mukaan haitannut laukkaan rikkominen, kunhan ratsasti sitten sitä eteenpäin ja paremmaksi.meillä alkoi sujua jo ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin kentällä oleva kaveri lähti, mutta sen jälkeen mm.. ei niinkään. Alkuun yksi pieni säntäys laukassa jonka sain nopeasti hallintaan, jonka jälkeen Rifs toimi taas hetken aikaa, mutta kun laukkaa olin ratsastamassa paremmaksi Rifs näki paremmaksi ampaista kuin raketti kohti kentän toista päätä ja siitä äkkikäännöksellä toista ennen kuin sain mokoman kuriin. Annoin (valitettavasti) kävellä hetken puolipitkin ohjin ja seisoa paikoillaan (itsellä meinas mennä hermo, kun noin täytyy touhuta vaikka tunti oli pitkästä aikaa). Enää en kuitenkaan laukkaa nostanut, sillä tunsin oloni aika epävarmaksi ja olin varma että se tekisi sen uusiksi. Rifs tuntui kuin käsiinräjähtävältä pommilta jos vauhti kasvaisi vähänkin liikaa. Työstin kuitenkin vielä ravia ja käyntiä, ennen kuin Rifs sai vihdoin monien yritysten jälkeen rentoutua ja kulkea matalammassa muodossa ja asennossa.
Kristina sanoi tuollaisen päättömän säntäilyn johtuvan todennököisesti ns. uhmaiästä (yleensä viisivuotiaat hevoset ovat läpiratsastuksen jälkeisellä syksyllä aika toheloita, koska eivät pääse mudan vuoksi tarhassa riehumaan), minun testaamisestani ja väsymyksestä. Tunti loppui vasta 20.30 ja iltaruokien laitto ja heppojen nukkumaan meno on normaalisti 19.00 - 21.00, eli hyvin viime tingassa oli tunti. Kotiin päin kävelin; sain sen jo toimimaan enkä todellakaan kaivannut onnistumisen jälkeen uusia riehumiskohtauksia jos vaikka olisi jellona vielä puskissa vaanimassa.
Loimitin Rifsin vielä tallissa, sillä unohdin kiireessä ottaa loimen kentälle mukaan ja tuuppasin heinät ja sapuskat eteen.


Tänään en mennyt kuin juoksuttamaan Rifsiä liinassa n. 15 min (hikeen asti riehumista), harjaten pikaisesti ennen sitä. Kentällä oli taas se sama hevonen kuin eilenkin, mutta ei se niin häirinnyt. Alkukäynnit olimmekin saaneet aika hyvin  jo matkalla, joten pyysin aika pian jo ravia sekä laukkaa. Alkuun molemmissa se oli hyvin rauhallinen, mutta innostuttuaan herra paineli narun päässä hillitöntä laukkaa maustettuna parilla pukilla (näin sivusta katsoen en oikeastaan edes ihmettele miksi putosin..) niin kuin oli tarkoituskin; mielummin se saa purkaa energiaa juoksutuksessa kuin ratsuna. Oli mukava katsella kuinka hauskaa sillä oli, vaikka aina välillä mun oli kyllä tasapainoteltava samalla pitäen tiukast liinasta kiinni. Näin jatkettiin molempiin suuntiin, mutta lopettelimme ennen kuin toinen hevonen lähti (meilläkin oli kiire) joten eipä sen jälkeen tullut annettua riekkua :/ Toisen hevosen lähdettyä Rifs oli kuitenkin ihan pösilö; kyttäili milloin mitäkin ja vaikka seisoikin paikoillaan oli kuin mikäkin kirahvi. Hetken rauhoittelin sitä ennen kuin kävimme keräämässä kakat pois kentältä ja pääsimme yön pimeydessä pois. Tiellä rentoutuminen kesti hetken, mutta alkoi se kyttäilykin loppua.

Tallin jälkeen menimme käymään hevostytillä, mistä matkaan tarttui kolmisormirukkaset, fullneck villaloimi loppukäyntejä tms varten, Stübben shine jouhienhoitoaine sekä Hansbon suitset. Villaloimea ja suitsia sovitan vielä, mutta jos sopivat niin on kyllä helpottunut olo; loimi on huomiseksikin jo tarpeen ja suitset ovat niin ulkonäöltään kuin laadultaankin ihanat. Toivotaan vain että ne sopivat, sillä niitä ei ole x-full koossa (jos ei niin vaihtoon vain..).


Huomenna mulla on tunti klo. 15.00, täytyy toivoa että saan kuvaajan mutta en osaa yhtään sanoa (toivottavasti riehuminen jää vähemmälle).

Ps. luen nämä kaikki postaukset uudelleen ja korjailen kaikki huonolta kuulostavat kohdat, kiireessä tehdyn tekstin kyllä huomaa. Erikoispostaustoiveita vastaanotetaan !

Young, wild 'n' free

Olen kirjoittanut tästä viikosta jo monta kertaa, mutta luonnokseksihan se on jäänyt. Koko viikosta en postausta halua julkaista - en vain ole päässyt koneelle julkaisemaan tekstejä ja kännykällä bloggaaminen ei oikein innosta.

Maanantaina en mennyt tallille perhesyistä, mutta muuten olen liikuttanut Rifsiä joka päivä. Tipuinkin kerran kun herra innostui raviristikon jälkeen ja lähti ryöstämään hillitöntä laukkaa yllättäen mut samalla sitten pukilla.. Herra lähti karkuteille muutaman metrin verran, mutta antoi pian kiinni.

Tänään kävimme Suskin kanssa maastossa, kiertäen hiekkakuopat. Kävelimme jälleen suurimman osan, joten matkaan tuhlaantui vähän vajaat pari tuntia. Rifsiä jännitti erityisesti puolivieras hevonen joka tuli metsässä vastaan, pää korkealla hörhellystä siitäkin sitten seurasi. Onneksi päästiin kauemmaksi ja Rifs pystyi taas rentoutumaan.

Koitan kysellä paria kuvaa perjantaista (ei kyllä kumpikaan olla parhaimmillamme, mutta parempi sekin kuin ei mtn).

Huomenna taas on tunti, joten siitä sitten myöhemmin !(:

It's only you and me that matters

En halua aina postailla samoista asioista, joten tälläinen aihe tänään.

Rifs on kehittynyt ja oppinut monen monta asiaa, jotka eivät tosin ennenkään olleet vakavia ongelmia.

• Karsinasta ulos lähtö. Alkuun Rifs ei ymmärtänyt, mitä eroa oli sillä että karsinan oven vain jätti auki ja että nyki harjasta ulospäin/näytti kädellä tietä. Sille se oli sama, sekava asia ja vaikea ymmärtää. Joskus se yritti lähteä karsinasta omia aikojaan, joskus meinasi pysyä sisällä vaikka olisi lupa lähteä ulos. Nyt kuitenkin saan sen suuntaa osoittamalla ymmärtämään että nyt on lupa poistua, eikä se enää yritä lähteä ilman lupaa (ainakaan kauhean usein).
• Jalkojen pesu. Alkuun toimenpide oli kamala, eikä siinä mitenkään voinut olla steppaamatta tai hermustumatta. Vähä vähältä sain Rifsin kuitenkin siihenkin totutettua; nykyään se suurinpirtein nukkuu pesulla.
• Kuolainten suuhun ottaminen. Tämä toimenpide oli suht toimiva jo heti alkuun, mutta tilannetta hankaloitti kun tuo kirahvi rupesi nostelemaan päätä, ettei vain voisi ujuttaa sormea hammaslomaan ja pakottamaan suuta auki. Nykyään Rifs ei päätä nostele ja ottaa kuolaimet nätisti suuhun, vaikka sormi täytyy vieläkin olla hammaslomassa.
• Selkäännousu. Kun Rifs tuli minulle se sai päähänsä, että kun ihminen on nousemassa selkään kuuluu peruutella, eikä ihmisen selkäännousua täydy odottaa - pysyyhän se kyydissä yhdenkin jalustimen varassa ja pystyyhän se sieltä kyytiin hyppäämään. Tämän tavan pois vieminen vei aikaa, eikä se vieläkään ole täydellisesti poissa, mutta nyt ei enää peruutella paria askelta enempää ja Rifs lähtee liikkeelle pohkeesta eikä omasta ajatuksestaan.
• Autot. Eivät ne alkujaankaan kauhean pelottavia olleet, mutta Hannun vinkuvan peltihirviön jälkeen ne kaikki näyttivät samanlaisilta. Nyt autot voivat rauhassa huristella ohi vaikka mitä vauhtia (lukuunottamatta Hannun autoa), eikä niitä ole syytä pelätä (isoille teille otamme kyllä vielä kaverin mukaan).

Teille nämä karkeasti kirjoitetut asiat saattavat olla turhia, saatatte ihmetellä että mitä minä näin yksinkertaisista asioista nyt höpisen. Minulle nämä asiat ovat kuitenkin iloinen uutinen,  askel kohti parempaa - tiedän saavani hevoseltani pahat tavat karsittua ja tiedän että yhteistyömme toimii ja vahvistuu.

Mitä mieltä olette tälläisistä teksteistä, onko näissä mitään järkeä ? Haluaisin kuulla mielipiteitä, jos vain mahdollista.

Feelin' good

Netin sulkemisen ja koneen hitauden takia en ole nyt taas pariin päivään saanut aikaiseksi kirjoittaa ja ok, inhottaahan mua ilman kuviakin postailu mut voisinhan mä noita ekan päivän kuvia aina välillä laitella..

Perjantaina menimme Suskin kanssa kentälle pyörimään. Aluksi mun oli tarkoitus mennä vain koulua, mutta päädyinkin pystyttämään yhden hyvin hyvin pienen raviristikon (kunhan saan apua kentälle voin ottaa isompaakin), jota en siis tarkoituksella ylittänyt laukassa kertaakaan.
Alkutunnista taivuttelin jälleen ympyrällä (tiedän että jotkut voivat pitää tätä hevoselle tylsänä ja tietysti vaihtelua tarvitaan kun mennään samoja asioita pitkään, mutta Rifs tulee ympyrällä usein hyvin kuulolle sekä taipuisaksi joten aloitan sillä usein) kaikissa askellajeissa. Tein jälleen voltteja ja nostoja, mihin kaikkiin olin itseasiassa aika tyytyväinen. Peräänantoon saamista muuallakin kuin tunnilla pitää toki hioa, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Tunnin puolessa välissä aloin tulemaan ristikkoa, tarkoituksena mennä ristikolle rauhallisessa ravissa (eihän niin pienellä mitään kummempaa vauhtia tarvita) ja jatkaa ravilla. Kaksi ensimmäistä kertaa "esteen" jälkeen nousi laukka, mutta kolmannella raviakin tuli aika kauniisti. Oikeaan kierrokseen tulimme estettä viisi kertaa. Suunnan vaihdon jälkeen tulimme saman toiseen suuntaan. Kaksi ensimmäistä kertaa menivät hyvin, mutta kolmannella en valmistellut tarpeeksi ja Rifs päätyi juoksemaan läpi (se ei kyllä pahemmin kieltele, pyynnöstä hyppäisi varmaan minkä tahansa esteen yli, minkä takia uskonkin että siitä on myös maastoesteille ainakin harrasteellisesti). Uudelleen tultua kuitenkin hypättiin jälleen aika nätistikin (ok, eihän niin pientä voi kunnolla edes esteeksi sanoa), joten lopetinkin siihen ja rupesin loppuverkkaamaan ravissa ja käynnissä pitkin ohjin ennen kotiin lähtöä. Kävin vielä nostelemassa Rifsin kanssa tolpat ja puomit ja eikun takaisin selkään ja kotia kohti. Päästettiin heposet vielä hetkeksi ulos jonka jälkeen tein tallihommat loppuun.

Lauantaina menin vähän ennen yhtätoista tallille ja jälleen kerran Rifs joutui jalkapesulle, jonka jälkeen ihan perus harjaus ja eikun menoksi. En viitsinyt kentälle lähteä, koska ehtiihän arkisinkin kun valoa ei maastolenkkeihin riitä.
Lähdimme ihan rauhassa kävelemään, mutta päädyin kuitenkin hetken päästä antamaan Rifsin ravata ja laukatakin hieman - näin koko loppu lenkki pysyy rauhallisena ja Rifskin nauttii pelkästä kävelystä. Kävimme muutamalla tiellä, sekä parilla metsäpolulla kääntymässä, missä annoin Rifsin poikkeuksellisesti vähän syödäkin ja molemmille tuli kyllä mahtava fiilis ! Olin yhtä hymyä koko päivän ja heppakin näytti varsin tyytyväiseltä. Ei oltu kuin n. 45 minuuttia, sillä mulle alkoi tulla kiire kotiin valmistautumaan elokuviin lähtöön.

Sunnuntaiksi oltiinkin sovittu Suskin kanssa vähän pidempi maastolenkki, jossa Suski samalla esitteli minulle "Tiaisen lenkin". Tallilla olin puolilta päivin, jolloin Suski olikin jo Leevin jalkoja pesemässä joten aloittelinkin sitten vaihtelun vuoksi harjauksella. Kauaa emme kuitenkaan kerenneet hevosia hoitaa, kun lähipellolta kuului kolme laukausta - hirvestäjät ovat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Laitettiin molemmat karsinoihin, ettei kenellekkään tapahtuisi mitään, mutta noin kymmenen minuutin päästä pystyimme jo jatkamaan. Tallilta lähdimme kymmentä vaille yksi. Rifs tuntui itseasiassa heti tosi hyvältä ratsastaa, niin pidätteet kuin pohkeetkin menivät heti läpi. Jouduttiin menemään nummentietä pitkin muutama sata metriä ja hemmetti soikoon yksi auto kahdestakymmenestä hidasti (ja sekin oli Suskin tuttu) ! Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää ajella täysiä ohi hevosesta, sillä oli hevonen kuinka varma tahansa se on saaliseläin ja voi olla arvaamaton, pistää oikeasti vihaksi tälläinen ): Onneksi Rifs on tottunut autoihin aika hyvin, eikä niiden kanssa ainakaan mitään ongelmaa (paitsi Hannun vinkuvaa peltihirviötä). Traktoreista, busseista tai rekoista en tiedä mutta hei; kaikki aikanaan. Joka tapauksessa Rifs ei välittänyt ohi kiitävistä autoista yhtään, joten tiestä selvittiin kunnialla ! Kävelimme hiekkateitä peltojen ja metsien ympäröiminä, tosin yhden alamäen jouduin taluttamaankin mudan takia. Ravasimme ja laukkasimme muutaman pätkän, minä ja Rifs perässä mikä ei itseaisassa haitannut yhtään; saimmepahan harjoiteltua hidadsta ravia ilman käyntiin siirtymisiä, laukassa tosin jättäydyimme ravilla perään kun Suski taas pyysi reippaampaa vauhtia joten päästiin mekin vähän laukkaamaan. Lenkki oli vajaan parinkymmenen kilsan pituinen, 15-17 km  (en tiedä, mutta kun yksi lenkki on n. 12 km ja tuo oli selvästi pidempi niin eiköhän) ? Vasta lähellä kotia herralle tuli kiire ja pidätteet kaikuivat kuuroille korville, joten kun pysähdyimme odottamaan Leeviä herra hivenen protestoi, samoin kuin peruutuksessa jos se koitti hiipiä eteenpäin. Kotona annettiin syödä neljän heinät takit päällä.

Laskeskelimme, että Rifs nopeimpana syöjänä syö heinistä ulkona n. puolet, Kerttu puolesta suurimman osan ja Leevi muutaman suullisen koska herrahan ei voi syödä yksin ja Rifs häätää sen kovana poikana aina.

Lisäksi Suski oli katsonut heppojen painoa suurinpirtein painonauhalla, Leevillä se oli n. 430 kg, Kertulla enemmän kuin Leevillä muttei kuitenkaan viittäsataa kiloa ja Rifsillä huimat 590 kg :D

Tänään en ollut tallilla, mitä häpeän itsekin mutta kun ei kotoa anneta myöden tärkeiden syiden takia niin ei siinä sitten mitään.


Mun tekis mieli tehdä jonkin sortin erikoispostaus, mutta kun toiveita ei vain ole tullut niin en tiedä mitä tekisin. Lisä huomiona vielä se kommentoiti, se on todellakin sallittavaa (ja toivottavaa!).

Lets see what the future brings

Joo enpä tänään viitsinyt kauhean migreenin takia tallille lähteä, koska siinä vaiheessa kun tulee ihan kauhea olo rupean oksentelemaan.

Tunnit lykkääntyvät nyt parilla viikolla, koska ensi viikollakin ratsastuksenopettajani on todella hankala päästä..
Olen kuitenkin viikonlopun himassa, joten eipähän hepalle jää ainakaan yhtään enempää vapaapäiviä, mutta edelleenkin elättelen toiveita seurasta ?

Ollaan myöskin menossa ensi kesänä Palmun ratsutallille kesäleirille, tarkemmin sanoen seiskaleirille (lisää voitte toki lukea Palmun ratsutallin sivuilta). Näillä näkymin meillä on näet kyytikin, joten olemme myös tehneet ennakkovarauksen.

.. Or not

Maanantaina päästiinkin ratsastamaan ensimmäistä kertaa uusien kenkien kanssa ja askellajit tuntuivatkin paljon paremmilta, vaikkakin alku taisi olla pientä miettimistä.

Kaverini Milla tuli kanssani tallille, joten käytiin Rifsillä ja Leevillä teillä pyörähtämässä (hiekkateitä, eikä valoa riittänyt kunnon maastolenkkiin). Rifs oli aika rentona, eikä menty pitkään. N. 3 km lenkki ? Ravattiin ja laukattiin pikku pätkät että Milla sai tutustua Leeviin paremmin, joten ensi kerralla sit taas enemmän. (:

Tiistaina lähdin taas kauheassa kiireessä tallille, tällä kertaa mukanani uusi käytettynä ostettu huopamme.

Siivosin Rifsin karsinan ennen kuin otin hepat sisälle. Riffeli oli taas yltäpäältä mudassa, mutten viitsi aina veden kanssa leikkiä joten otin harjalla jaloista kaiken minkä sain ja muuten kaiken saikin irti piikkisualla ja juuriharjalla.
Mentiin jälleen kentälle pyörimään ja vaikka alkumatka sujuikin, heti kun Rifs huomasi kaksi loppukäyntejä menevää ratsukkoa alkoi kauhea jännittyminen ja kyttäily. Vaikka muut lähtivätkin ja aloin pyöriä sekä irrottelemaan, rentoutuminen ei onnistunut mitenkään. Rifs vain kyttäili ulos, kaatui, oikoi, säntäili ja juoksi pää korkealla. Pakko sanoa että aloin kyllä turhautumaan vähän, aiemmin alkoi melkein jo sujumaan ja nyt tämä. Loppua kohden rentoutui vähän, muttei ollut lähelläkään läpiratsastettua.. Harkitsen tässä että jos antaisin tutun läpiratsastaa sen kerran kunnolla että voisin sitten ottaa malliakin ?  Kun jouduin kentällä hyppäämään alas selästä valot sammuttamaan, niin takaisin nousu oli kyllä täysi katastrofi. Peruuttelua ja kauhean vauhdikasta kävelyä, pidätyksestä lisää peruuttelua. Pitäis saada joku kaveriksi tallille aina, että saatais sekin tapa pois.

Noh huomenna olen kentälle menossa joten siellä sitten ehkä jopa esteitä (jos saan jonkun seuraksi), joita herrakin rakastaa. (:

Maybe it gets better..

Torstaina minun ei ollut ees tarkoitus mennä ratsatsamaan kenttävuokran puutteessa, mutta äiti järjestikin asian ja pääsin koeajamaan satulamme, ilman omaa satulavyötämme joka osoittautuikin liian pieneksi tähän satulaan, vaikka muiden kanssa toimi ihan hyvin. Noh, vaihtoon vaan. Onneksi saimme lainaan Leevin ja Kertun edellisen tallikaverin (joka lopetettiin kaviokuumeen vuoksi) vanhan satulavyön lainaan.

Heti ensimmäinen asia jonka kuulin tallille kävellessäni kun Suski, Janette ja Kerttu kävelivät vastaan oli, että mun estehevoseni oli hypännyt tarhan ja lantalan välissä olevien aitojen yli suoraan lantalaan, olettaen että sitä kautta pääsee sisään.

Itse löysinkin sen karsinasta, josta otin sen suoraan käytävälle jalkojen pesua varten. Sujuihan se alkuun ihan hyvin, kunnes Rifs astui huonon askeleen ja sai kenkänsä vinoon. Alkuun se ei aristanut jalkaa tai muutenkaan tehnyt mitään erilaista, vaan antoi mun irrottaa nauloja joillain pihdeillä (?) kaikessa rauhassa. Kahta viimeistä naulaa en kuitenkaan saanut irti, mutta onneksi Suski ja kumppanit saapuivat pian: Suskilla on kaikeksi onneksi kengitystavaroita ja sai jotenkin keploteltua kengän irti ennen kuin sattui pahemmin. Kun kenkä oli vielä paikoillaan Rifs ei pystynyt loppupeleissä varaamaan sille jalalle painoa yhtään ja kun lähti kävelemään eteenpäin ontui selvästi. Pakko sanoa etten ole hevosten kanssa niin pahasti aikaisemmin säikähtänyt, pani se ajattelemaan että mitä tulevaisuudesta tulisi jos sen jalka menisikin huonompaan kuntoon. Luojan kiitos heti kengän irrottua ontuminenkin lakkasi ja pystyimme jatkamaan normaalisti jalkojen pesua ja harjailua. Herrasella on enää yksi kenkä, joten kengitys taitaa tosiaan tulla tarpeeseen.. :D
Omalla satulalla siis menimme, onneksi ! Heti ensivaikutelmasta asti tykkäsin, oli mukava istua ja vaikutti kaikin puolin hyvältä.

Selkään nouseminen on varmaan pahin ongelma kaikista, pitäisi heti lähteä liikkeelle ennen kuin olen kunnolla edes selässä. Onneksi pysyn siinäkin ihan hyvin kyydissä, mutta pidätteistä huolimatta se tulee melkein joka kerta. Muuten meni koko matka kentälle todella hienosti, vaikka kuljimmekin vain otsalampun valossa pimeällä tiellä.

Kentällä oli tunti menossa, joten pysyttelin taas portin puoleisella päädyllä ympyrällä irrotellen ja asettaen. Yksin pyöristyminen ja peräänantoon ratsastus menevät melko helposti, mutta heti kun kentällä on joku muukin homma ei vain toimi, ainakaan heti alkuun. Loppua kohden meno parantuu aina, onneksi sentään kaatuminen  on vähentynyt huomattavasti jopa volteilla.

Rifsin hermot olivat yllättävän hyvät, joten pystyimme työskentelemään käynnissä heti alkuun jo kunnolla volteilla, ympyrällä ja muuten vain irrotellen. Alku ei todellakaan sujunut, herra tuntui ajattelevan että irrottelu ja asetus on ihan turhaa hommaa - voihan sitä kävellä muutenkin. Se tuntuu jäykältä kuin rautakanki ja tunnnit sujuvat vaihtelevasti, on se kuitenkin kentälläkin alkanut rentoutumaan joten eiköhän se siitä.
Ravissa sain Rifsin jo hieman pyöristymään, mutta hyvin epätasaisesti :/. Laukka pyöri heti ihan hyvin, mutta pyöristyminen katosi heti joten jouduin laukkaakin läpiratsastamaan suht kauan. En loppuverkannut  pitkiä aikoja, koska käveelehän se kotiinkin rennosti pitkien ohjien kera. En tehnyt mitään erikoista tai uusia asioita, joten en nyt viitsisi koko aikaa samasta aiheesta selittää.

Perjantaina kävin nopeasti tekemässä tallityöt koulun jälkeen, mutta huomenna mulle onkin tulussa kaveri mukaan tallille ja päästään todennäköisesti hyppäämään sekä saadaan kuvia. (: eipäs olekkaan, isänpäivän takia kaikille tuli menoa

Breaking news

Nyt saatiin banneri (en tiedä vielä jääkö väliaikaiseksi vai ei), jonka teki Mira (:

Toinenkin hyvä uutinen mulla on; satula tosiaan saapui tänään ! Kauhea helpotus sinäänsä, että saatiin tuo kyseenomainen satula, koska batesit ovat hyviä istua ja kaarenkin voi vaihtaa.

Kengitys tosin on valitettavasti vasta maanantaina, mutta jos saan luvan olla mukana saatan saada kuviakin.

Ei taida olla tänään enempää kerrottavaa, koska en tänään päässyt tallillekkaan kouluhommien takia :/.

Troubles with dream came true

Eilen, eli maanantaina, menin jälleen tallille jo aikaisin iltapäivästä.

Aloin kolmen jälkeen hoitamaan Rifsiä, samalla kun koitin saada porukkaa kiinni ja tallille mukaan. Eihän se tosin vaihteeksi onnistunut, mutta onneksi Suski tuli kysymään että jos hänkin voisi tulla Leevillä mukaan ilman satulaa.

Huuhtaisin jalkoja, nyt kun on onneksi letkukin auki ! Täytyy toivoa ettei se enää samalla tavalla jäädy, koska olisihan se aika inhottavaa jos jalat ei pysy puhtaana millään mutta niitä ei saisi huuhtaistuakaan (harjalla kun on aika inhottava märää mutaa vastaan tapella).

Lähdettiin Suskin kanssa kävelemään kentälle, vaikka Leevin mielestä sen olisikin voinut jättää väliin. Rifs kuitenkin kulki suht nätisti, lukuunottamatta lukuisia vesilätäköiden kiertoyrityksiä vaikka herranen ei niitä edes pelkää.

Käveltiin kentälle rauhallisin mielin, kun ei yhtään autojakaan huristanut ohi. Tehtiin aika samoja asioita kuin edellisenäkin päivänä, nyt tosin huonommalla menestyksellä. Ainoastaan laukan lyhennykset menivät paremmin ja viimeisellä yrityksellä jopa ilman ravirikkoja. Ympyrällä olisi muka pitänyt heti oikoa tai kaatua eikä irrottelu meinannut mennä läpi. Lopputunnista sain hyviä pätkiä aikaiseksi, mutta ei siitä kauhean hyvä mieli  loppujen lopuksi jäänyt, lähinnä neutraali koska alkoihan se lopputuntia kohden sujumaan jo jotenkin. Keskittyminen tasisi heikentyä heti Leevin läsnäolleassa ? Koitin kyllä saada työskentelemään mut aina ei voi onnistua, sunnuntaikin oli jo sentään askel kohti parempaa. Matka takaisin tallille sujui yhtä mukavasti ja annettiinkin heppojen jäädä sisälle lepäilemään ja syömään.

Tänään ei ollut kenttävuokraan varaa, joten kävin vain tallihommat tekemässä ja Rifsiä hoitamassa.

! Jos ei kenttävuokraan varaa, niin en ennen ensi viikko pääse koska Rifsin vasen etukenkä on irronnut, enkä maastoon viitsi sillä tavalla lähteä !

Ollaan nyt vihdoin ostettu satula, Bates Caprilli (cair ?) koulusatula. On kyllä mulle ihan unelmien toteutuma, koska Batesiahan mä kuolasin alun alkaenkin. Tässä on sekin kätevä puoli että siinä on vaihdettavat kaaret ja me saammekin kaksi jo valmiiksi mukaan. Toivottavasti se saapuu postiin jo tällä viikolla !

"Do I really have to ?"

Sunnuntaina menin suoraan iskältä tallille ja tarhassa odottelikin mutakuorrutettu 'hevonen'. Muta ei ollut enää niin märkää, joten jossain taisi olla hyvä piehtarointipaikka..

Harjailin Rifsistä pahimmat mudat jo etukäteen pois, heitin heinät naaman eteen ja siirryin harjailemaan Leeviä (menimme Suskin kanssa pienen pätkän Leevillä ja Kertulla, että Kerttukin sai välillä kunnon liikuntaa - jos haluatte että kerron välillä pätkiä muistakin hepoista, niin onnistuuhan sekin mutta sitä ennen en niitä mainitse tämän enempää).

Leevin jälkeen harjasin Rifsin loppuun ja lähdin kentälle. Ensin täytyi kiemurrella ja häslätä vähän, mutta ainakaan ei säikkynyt mitään tien hämäryydestä huolimatta.

Kentällä Rifsillä oli alkuun keskittymisvaikeuksia, ulospäin kyttäily, kaatuilu ja kaula pitkänä juokseminen olisi ollut paljon hauskempaa. Alkutunnin menimme ilman valoja, sillä en osannut niitä päällekkään laittaa. Onneksi Lotta kuitenkin huusi tallilta kuinka ne toimii ja johan näkikin paljon paremmin ! Taivuttelin pitkän tovin vain ympyrällä, mutta en laukannut paljoa. Vähän ratsastin taas lyhennyksiä ja keskilaukkaa, mutta vain sen verran että saatiin onnistumaan. Mentiin hieman urallakin, voltteja tosin sielläkin, sekä yksi kokorataleikkaa. Lopputunnista Rifs alkoi tuntumaan jo hyvältä, kulki melko tasaisessa muodossa ja kaatumistakin sain kojattua. Ei menty kentällä kauaa loppukäyntejä, koska kotiin kävellessähän nekin hoituivat.

Otin vielä pikaisesti kamat pois, ennen kuin pistettiin kaikki hetkeksi ulos, jaettiin heinät, laitettiin vedet ja tehtiin muutkin hommat valmiiksi ennen minun kotiinlähtöäni.

Goals to the future

Mietin tavoitteitamme pitkän aikaa, mutta en käännä katsetta kohti tähtiä ihan vielä. Odottelen kuitenkin innolla tulevaa, sillä uskon mahdollisuuksiimme kehittyä mahdollisimman paljon, vaikka se ei olekaan tärkeintä. Hauskanpidon aion pitää lähellä arkeamme, jotta mielemme pysyvät virkeänä.

• Ihan aluksi tarkoituksena on saada aikaan hyvä peruskunto, sillä nythän se on an sitä luokkaa että herra jaksaa työskennellä kunnolla vain sen 45 minuuttia muutaman kerran viikossa. Ei Rifsin kunto lopu pitkillä ja reippailla maastoilla, mutta kouluratsastus on vielä hyvin raskasta. Tämä kohta vaikuttaa kaikkeen muuhun todella paljon, joten koitan saada tämän hoidettua mahdollisimman pian.
• Alamme valmentautua niin koulu- kuin estepuolella kunnolla ja tehokkaasti. Nyt voimme treenata tunneilla käsiteltyjä asioita myös yksin, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Tietenkin helpottaisi, jos omalla tallilla olisi kenttä/maneesi, mutta onneksi kentälle ei ole matkaa kuin pari kilometria ja se on mahtavassa kunnossa ympäri vuoden.
• Ensi kaudella olisi tarkoitus aloittaa kisaaminen, todennäköisesti ensin kouluratsastuksessa, mutta mitään en mene varmaksi sanomaan. Lisäksi tämä riippuu hyvin paljon siitä, että koska olemme valmiita.
• Keväällä olisi myöskin viikonlopun pituinen kenttävalmennusleiri, jonne meidän olisi tarkoitus osallistua. Ehkäpä meitä näkee vielä joskus suorittamassa kenttärataa, se olisi mahtavaa.

Happy days

Eilen olin tallilla jo melkein heti koulun jälkeen, koska ratsastaessakin jouduin kelloa kyttäilemään.
En kerinnyt tehdä edes tallihommia, otin vain hepat sisään ja laitoin Rifsin vauhdilla valmiiksi.

Talutin herraa alkumatkan, kunnes totesin, että en ilmeisesti joudukkaan heti alussa potkimaan lantaa pois tieltä. Kapusin selkään ja Rifs tuntui todella oudolta ratsastaa ! Se kiemurteli koko ajan, ei halunnut mennä vesilätäkköihin ja kyttäili pusikoihin. Aloitin ravaamisen melko nopeasti, koska olen oppinut kantapään kautta, että etenkin nuori tai kuuma hevonen pysyy siten paljon tyytyväisempänä ja jaksaa keskittyä paremmin. En ravannut pitkää pätkää, vaan pyysin käyntiä jo hetken päästä.
Nostin yhden parin askeleen laukan, mutta siihen tarvittiin pari ylimääräistä yritystä, koska minä en istunut satulassa kovinkaan hyvin. Polveni ovat vieläkin kipeät Kiefferin takia, enkä pysty pitämään jalkaa oikealla paikallaan.
Menin katsomaan yhtä metsätietä, mutta en viitsinyt mennä loppuun asti sillä sen pituudesta ei ole tietoa. Eipä siinä mitään erityisen mielenkiintoista ollut, mutta on siellä ihan ok köpötellä kaikessa rauhassa. Yksi vesilätäkkö tuntui Rifsistä ylitsepääsemättömän syvältä, mutta muutaman pyynnön jälkeen siitäkin mentiin jo pienen hypyn kera. Lähdimme samaa reittiä takaisin, samalla laukaten ja ravaten vielä vähän.

Päästimme hepat heti Rifsin hoitamisen jälkeen ulos ja vein tarhaan heiniä. Oli aika "mielenkiintoista" siellä hyppiä talikon kera hätistelemässä ja väistelemässä joka suunnasta syöksyviä ahneita hevosia, jotka pukittelivat toisiaan päin ja yrittivät jokainen ehtiä heinille ensimmäisenä. Muutenhan ne kyllä kunnioittavat ihmisiä, eivätkä koskaan satuttaisi ihmistä tarkoituksella.

Hyvä fiilis jäi päälle koko päiväksi ja olen varma että myös Rifs nautti maasosta täysin rinnoin.

Tänään en päässyt tallille, koska olen vähintään joka toinen viikonloppu isälläni.

One step forward, two steps back

Tiistaina olin taas tallihommia tekemässä, tällä kertaa Millan kanssa, mistä selvismmekin yllättävän nopeasti. Otimme hepat sisälle ja rupesimme harjailemaan Leeviä ja Rifsiä pientä lenkkiä varten, mutta lenkki lyheni huomattavasti, kävelimme n. kilometrin käynnissä, koska en ilman hokkeja viitsinyt jäiselle alamäelle lähteä liukastelemaan.

Tänään olikin ohjelmassa jo ratsastustunti ja satuloiden sovittelua flunssasta huolimatta.
Vähän kiireessä piti heppa laittaa kuntoon, koska olin laskeskellut että kentälle menoon menisi kauemmin. Matkan varrella sain kuitenkin äidille tyrkättyä ylimääräiset kamat ja pääsinkin ratsain matkaan; odoteltiin siellä sitten n. vartti parkkipaikalla pyörien.
Sovitetimme kaikkia neljää satulaa, mutta yksikään niistä ei ollut täysin sopiva ja lähimmäs sopivaa päässyt oli kauhea istua ! Hyhhyh, muutin mileni, Kiefferiä en tule koskaan ostamaan.

Mahdollisimman pian hyppäsin selkään, koska Rifs alkoi turhautua ja koittikin juosta koko ajan enemmän ja vähemmän pois alta. Alussa sai olla pidätteiden ja vauhdin kanssa tarkkana, kun taas loppua kohden meno hyytyi  jopa laiskaksi. Ulkoapuja en meinannut saada läpi vasemmassa kierroksessa, kerran oltiin todella lähellä tuoliin törmämistä.
Muutenkaan Rifs ei ollut parhaimmillaan, vaan oli koko ajan kaatumassa sisään ja kyttäämässä ulos vaikka asetuksen pitikin olla sisään päin. Peräänantoon ratsastaminenkin oli harvinaisen vaikeaa ja huomasin tarvitsevani kymmenen kertaa paremman kunnon tälläisinä päivinä. En oikeasti edes muista koska olisin ennen tätä hengästynyt näin pahasti, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ärsytystaso oli korkealla, mutta se laski koska en voinut keskittyämsiihen. Suurimmalta osalta en ollut yhtään tyytyväinen omaan ratsastukseeni, joka ontui aika pahasti, mutta saatiin me muutamia hyviäkin pätkiä; hyvää keskilaukkaa ja vähän laukan lyhennystäkin, mikä on vaikeaa noin kokemattomalle hevoselle. Poika oli silti hieno ja yritti parhaansa jäykkyydestä huolimatta.
Sen tarkemmin en nyt rupea kertomaan, koska ei tehty mitään erikoista ja en keksi sanottavaa, joka kuvaisi mielialaani. Ok, onhan tuo uusi paikka joka jännittää, sää oli tuulinen ja pelottavia metsästäjä-setiä näkyi läheisen metsän laidalla, joten ihan ymmärrettävää se hepan stressaaminen.

En enää loimen selkään heittämisen jälkeen viitsinyt hypätä selkään, joten kävelimme tallille. Annoin Rifsin kuivua hetken tallissa ennen kuin päästin kaikki ulos kello neljän heiniä mussuttamaan.

Autoin vielä tallin seinien laitossa (lähinnä ojentelemalla ruuveja tms) ennen kotiin lähtöä.

Huomenna pitäisi päästä kentällä menemään taas ennen isälle lähtöä, eli lauantaiksi tulee valitettavasti taas vapaapäivä.

You're gonna be free for a while

Meinasin tehdä näistä kaikista päivistä erinäiset postaukset, mutta ei olisi kerrottavaa riittänyt.

Torstaina Rifsillä piti alun alkaenkin olla vapaapäivä, mutta vapaapäivä muuttui useammaksi, kun maa jäätyi eikä herralla ole hokkeja. Viimeistään 12.11 ne saadaan kuitenkin jo alle tilsakumien kera, koska kengittäjä on tulossa tallille joka tapauksessa.

Joka päivä olen käynyt tallityöt hoitamassa ja hoitamassa Rifsiä. On tässä säässä hyviäkin puolia; mutaa ei pitäisi näkyä pariin päivään. Ensi viikolla on onneksi (tai pahaksi onneksi) tulossa taas plussakelejä, jos ei päädytä ottamaan hokkeja etukäteen ja makseta siitäkin lystistä sitten taas vähän enemmän. Tuolloin pitäisi kuitenkin pystyä ratsastamaan ilman erinäistä kengitystä, mutta se jää nähtäväksi.

Tänään olin katsomassa pari luokkaa NPR:n koulukisoista ja harmitti kyllä ettei päästy itse osallistumaan ! Tulin siihen tulokseen että jos ei tule mitään erikoista, niin seuraaviin olemme menossa. Lisäksi saatamme mennä 18.11 seuraestekisoihin, tosin sekään ei ole vielä varmaa. Saa nähdä pystymmekö me valmentautumaan näin nopeasti ja miten yhteistyö toimii uudessa paikassa.

Lähitulevaisuudessa on myöskin maneesireissu Rähille tai Laakspohjaan hyppäämään, jos saadaan kyydit ja aikataulut sovittua.

Take it easy, my love

Kamala kuva, muttei parempaakaan ollut tarjolla. Rifsin turvassa näkyy tuo "kyhmy" tässä
paljon selkeämmin turpahihnan kanssa hikoilun jäljiltä, ei oikeasti näytä tuolta. Aasinkorvat <3

Keskiviikkona menin tallille niin nopeasti kuin vain pääsin, koska meinasin tehdä tallityöt siinä samalla, vaikka suunnitelmiin tulikin kyllä muutos siinä vaiheessa kun huomasin Suskin tehneen ne jo. Varasin kuitenkin huomisen tallivuoron, ettei Suski joudu kaikkea tehdä.

Pesin Rifsin jalat kuten tavallista, harjalin ja sitten vain maastoon käppäilemään. Tai no tarkoitus oli vain kävellä, mut eihän Rifs nyt millään olisi malttanut, joten otettiin me vähän ravia ja laukkaakin. Pääosassa oli kuitenkin rauhallinen käynti, jonka sain aika hyvin onnistumaan. Autotkaan eivät olleet enää pelottavia, eikä auton vauhdilla ollut mitään merkitystä meihin nähden.
Käytiin n. 2-3 km lenkki, melko lyhyt, mutta molemmille jäi selvästi hyvä fiilis ja minulle hymy huulille koko päiväksi. On se hassua, kun niin pienet asiat tekevät niin iloisiksi.

Tästä päivästä ei olekkaan kauheasti kirjoiteltavaa, sillä mitään tuon merkittävämpää ei tapahtunut.

Gleaming eyes towards the prize

Valitettavasti kuvaajaa en taaskaan löytänyt mistään ja minun kamerallani ei kovin hyviä kuvia niin synkällä ilmalla saa, joten jätin suosiolla kotiin.

Naapuritallin omistaja Lotta soitti minulle koulupäivän aikana ja kertoi, että hepat olivat karanneet. He saivat hevoset kiinni ja veivät kotiin turvaan. Mitään ei ollut tapahtunut, joten maltoin olla loppupäivän koulussa.

Pääsin n. neljän aikohin tallille ja rupesin heti siivoamaan karsinoita, ottaen jokaisen hepan vuorotellen käytävälle, koska tarhan aidat olivat rikki eikä niitä saanut ulos vietyä. Samalla putsasin vesikupit ja vaihdoin vedet, heitin kello neljän heinät, joita hepat jäivät tyytyväisinä mutustelemaan.

Ennen kentälle lähtöä harjasin Rifsin taas kavioista korviin asti putipuhtaaksi ja harjoittelimme jalkojen pesua, mikä alkaa sujua jo aika hyvin. Kaikkiin jalkoihin Rifs antaa jo suihkuttaa vettä, eikä kauheasti touhuile mitään. Leevin satula ja suitset vain kyytiim ja menoksi, toivoen että saadaan jostain taskulamppu aikaiseksi paluumatkalle.

Olimme kentällä  puoli seitsemän aikoihin, mutta ennen sitä piti paria autoa säikkyä ja hyppiä hieman. Kentällä olivatkin jo Laura ja hänen ratsunsa Ella pyörimässä itsekseen, joten liityimme seuraan. Rifs kyttäsi kauheasti ulospäin, eikä olisi halunnut rentoutua kunnolla, mutta muuten meni ihan hyvin. Herra oli suht hyvin kuulolla, en halunnut tehdä mitään erikoista kunnon koulutauon jälkeen. Ympyröillä taivuttelin molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa, vaikka ensimmäisessä (ja toisessa ?) laukannostossa tulikin vastalaukka, vaikka yleensä nousee heti hyvin pyörivä oikea laukka, mutta eihän sitä aina voi onnistua. Rifs väsyi kuitenkin yllättävän nopeasti (mistä päätellen aikaisempi karkureissu oli ollut vauhdikas), joten otin vielä muutamia pysähdyksiä käynnistä ja ravista ennen loppukäyntejä.

Menimme käymään heidän tallissaan testaamassa paria loimea ja kuljetussuojia, jotka päädyin ostamaan. Ne ovat käytettyjä ja hieman rikkinäisiä, mutta käyvät hyvin ja esim. kuljetussuojien alareunassa olevan vekin saa ommeltua kiinni melko helposti.
Ostoslistalta löytyy siis talviloimi joka on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi vatsaremmi puuttuu (ei vaikuta käyttöön ainakaan paljoa), kaulakappaleellinen fleecevuorinen sadeloimi ja kuljetussuojat. Harkitsen myös yhteen huopaan säästämistä, mutta saa nyt nähdä.

Talutin Rifsiä koko matkan kotiin, sillä taskulampusta huolimatta tiellä oli niin pimeää etten viitsinyt keikkua selässä taskulampun kanssa sähläämässä. Puolessa välissä matkaa poika alkoi näyttämään jo kauhean väsyneeltä, silmät lupsahtelivat ja aina välillä piti päätä tuoda syliin. Onneksi ei kestänyt kauaa talliin pääsyyn  ja vein hevosille heinät ja ruoan eteen.

Äiti todennäköisesti hakee kaksi satulaa satulasopista tällä viikolla sovitettavaksi, tosin toivon että niistä juuri Kiefferin koulusatula olisi sopiva, näytti aika hyvältä ja hyväkuntoiselta käytetyksi satulaksi (ei naarmuja, kulumia tms).

I believe I can fly

Kommmentteja voisi mielellään laittaa, että tietäisin mitä pidätte blogista ja mitä voisin parantaa. Toteutan myös mielelläni erikoispostauksia tms, jos joku niitä haluaa. Videopostaukset saattavat tuottaa vähän hankaluuksia koska minun koneellani ei toimi yksikään videoneditointi ohjelma, mutta muita ongelmia ei pitäisi olla.

Tänään pääsin tallille jo melkein heti koulun jälkeen. Tarkoituksena oli tehdä tallivuoro kokonaan, mutta Suski olikin jo ehtinyt siivota karsinat.

Kysäisin Suskilta tallissa, että kun hän jo aikaisemmin puhui Leevin satulan testaamisesta Rifsille varasatulaksi, voitaisiinkohan sitä testata, ettei pollen ratsastus jäätyisi kokonaan ilman omaa penkkiä. Onnekseni se onnistui, mutta ensin toki harjasin herran huolellisesti ja Suski auttoi jalkojen huuhtelun kanssa, koska eilen se meni tosiaan päin puuta. Nyt herramoli kuitenkin varsin rentona, paria satunnaisat jalan nostoa lukuunottamatta ja alahuulikin värisi mielihyvästä.

Satula näytti sopivan aika hyvin, ei hiertänyt säkää tai selkärankaa ja koska se on joustorunkoinen muuta ongelmakohtaa ei pitäisi olla mahdollista tulla. Olin kuitenkin tyytyväisillä mielin, sillä se tarkoittaa että voin ratsastaa kunnolla, niin maastossa kuin kentälläkin. Suitset vain päähän ja menoksi !

Tielle oli laitettu uudet rummut, joiden päällä oli levyt estämässä uppoamista, sillä niistä kohdin tie on todella pehmeä. Ensimmäisen yli sain talutettua, jonka jälkeen ratsain pääsin seuraavan, mutta kolmannesta en saanut sitä yli, koska vieressä oli joku polku ja Rifs olisi paljon mielummin lähtenyt sinne. Tämän takia laskeuduin selästä alas taluttamaan viimeisen rummun yli, jonka jälkeen pääsin vihdoin selkään.
Menimme n. 4-6 km lenkin, suurin osa käyntiä ja ravia, mutta kunhan ylimääräiset energiat saatiin pois nostin laukan ylämäkeen ja hyvinhän se meni ! Rifs innostui, mutta pysyi käsissä ja oli muutenkin mahtavan tuntuinen selkään. Takaisin tullessa vauhtia oli yhä jäljellä ja päästeltiinkin hieman sekä ravissa että laukassa, silloin kun ei pitänyt varoa autoja tai pelottavia tiilikasoja. Käveltiin toki myöskin reilusti ja kotiin päin mennessä päästiin niiden pelottavien rumpujenkin yli ratsain. Kolme kertaa jouduin matkan varrella laskeutumaan selästä potkimaan lantaa pois tieltä, taisi poikaa vähän jännittää.

Tallissa huutelikin Kerttu jo rakastaan, vaikka Rifs vähät välitti tuollaisesta huomiosta. Vähän hörisi vastaukseksi, mutta muuten jätti koko tamman omaa arvoonsa,

Testasin vielä harjauksen jälkeen suojia sekä kahta loimea ja hyvinhän ne istuivat ! Nyt on siis sopivat paksu fleeceloimi ja hyvältä vaikuttava talviloimi, kamojen ostossa taitaa päästä aina askeleen lähemmäs kaikkea tarvittavaa ja samalla kaksi taakse päin kun tajuaa että pitäähän se ja se olla myös.

Lopuksi vielä vaihdoin Kertun ja Rifsin vedet, sekä tein aamu- ja iltaruoat hevosille.

Huomenna olen menossa tutulleni katsomaan josko siellä olisi sopivia kamoja, nimittäin fleecevuorista sadeloimea, toppaloimea, ratsastusloimea ja kuljetussuojia. Mahdollisesti vilkaisen myöskin yhtä huopaa sillä senkin saisin arvoonsa nähden suht halvalla, mutta täytyy nyt katsoa onko siihen varaa kenttävuokrien seassa.
Lisäksi minulla on huomenna tallivuoro, joten teenkin sitten kaikki tallihommat samantien.

Tänään ei tosiaan tullut kuvia, eikä tule huomennakaan, mutta kuka tietää sitten keskiviikosta jos vaikka saisinkin kuvaajan mukaani ?;)

Lets run far away

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, menin tänään jo aikaisin aamusta tallille.

Rifs oli ilmeisesti ottanut ensimmäisen yön melko rauhallisesti ja keskittynyt syömiseen, koko karsina oli kaluttu tyhjäksi.

Päästimme aluksi Rifsin ja Leevin yhdessä, jotta pojat saisivat selvittää välejään ennen kuin täytyy tulla mustasukkaiseksi Kertusta ja se toimikin hienosti; hetken päästä ne olivat jo sulassa sovussa ja uskaltautuneet rapsuttelemaan toisiaan. Kertun saavuttua paikalle piti vähän riehua, sillä heti ensimmäiseksi se rupesi ahdistelemaan Rifs-parkaa, jota se näytti ärsyttävän ja muutaman kerran Rifs uhkasikin potkaista ja pukitteli Kerttua päin. Loppujen lopuksi hepat saivat kauheita spurtteja pitkin tarhaa (pelkäsin jo että kengät irtoavat mutaan, sillä niitä ei olisi sieltä enää löytynyt) ja tutkivat koko alueen läpi. Hetken päästä ne kuitenkin rauhoittuivat ja näyttivät tulevan toimeen.

Myöhemmin kävin yrittämässä Rifsin kiinni ottoa tarhasta, mutta se päätyi ilman apua siihen että Rifs rupesi pakenemaan aina kun lähestyin ja meinasin jopa lentää naamalleni mutaan, kun kumisaappaat jäivät kiinni maahan. Suski sai älynväläyksen ja haki kaurakipon, jonka avulla sain kuin sainkin Rifsin kiinni ja pääsimme ehjin nahoin talliin, vaikka päädyimmekin lopulta ottamaan kaikki sisään, sillä ne olivat todella rauhattomia jos yksikin lähti, myöhemmin totutamme koko poppoon siihenkin.

Huuhtelin pojun jalkoja vähän, vaikka en viitsinyt kiusata sitä sen enempää sillä Rifs rupesi steppaamaan ja touhuamaan omiaan vettä väistellessään. Tässä siispä asia johon herra täytyy totuttaa, letkulla peseminen.

Puunasimme Rifsin mahdollisimaan hyvin, vaikka jälkikäteen huomasikin että kaikki märkä muta ei todellakaan lähtenyt. Onnekseni yksikään kengistä ei ollut irronnut mutaralleissa.

Menimme kentälle juoksuttamaan Rifsiä liinassa, tarkoituksena oli myös koittaa ilman satulaa menoa kentällä. Emme kuitenkaan viitsineet ruveta siinä säätämään, kun kentällä oli kuitenkin kaksi muutakin hevosta. Rifs  kuunteli heti hyvin ja huomasi kyllä ettei ollut ensimmäinen kerta siinäkään 'lajissa'. Alkuun oli ehkä turhankin paljon energiaa, mutta kaikki askellajit nousivat hyvin ja jarrutuksetkin toimi. Pari kertaa se innostui pukittelemaan laukassa, mistä saimme hieman syyttäviä katseita muilta kentällä olijoilta. Toiseen suuntaan ei kuitenkaan virta riittänyt kuin käyntiin ja raviin, ensi kerralla siis juoksutusraippa mukaan. Lähdimme aika nopeasti kävelemään kotiin päin.
Tiellä pyysin Pinjaa punttaamaan minut selkään, eikä se Rifsin rautahermoja järkyttänyt. Eihän se siitä kauheasti pitänytkään, mutta sieti ainakin. Laskeuduin selästä n. 100 metrin jälkeen ja kävelimme loppumatkan tallille. Otin reippaasti kamat pois pojun yltä ja päästin kaikki kolme tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin jo kotiin.

Kaikki kuvat (c) Pinja.

New day, new tricks

Nyt taitaa olla jopa järkevää aloittaa tämä uutuuttaan hohtava blogi; sain tänään virallisesti uuden perheenjäsenen, Rifsiksi kutsutun herrasmiehen. Teen tässä pikapuoliin herralle kuitenkin ihan oman esittelysivunsa, joten ei siitä nyt enempää.

Kävimme jo aikaisemmin tällä viikolla tarpeellisimpia tavaroita ostamassa, mutta vielä puuttuu joitakin tavaroita; satula ja kaikki siihen tarvittava, sadeloimi ja kuljetussuojat. Siinä taitaa olla ne tärkeimmät.

Kävimme puolenpäivän aikoihin laittamassa karsinan kuntoon (purua menikin reilut 10 kottikärryllistä, sillä sinne olisi tarkoitus muodostua patjakin vielä) ja viemässä tavarat paikoilleen. Vielä täytyy vähän putsailla kaappia ja laittaa hyllyjä paikoilleen, mutta muuten alkoi jo näyttämään aika hyvältä, vain hevonen puuttui.

Väliin jääneellä vapaa-ajalla kävimme kotona hakemassa muutaman taskulampun ja muuta tarpeellista, vaikkakin yksi tärkeimmistä tavaroista unohtui kotiin; kamera. Eihän sillä olisi purkamisesta tms saanut kuvia pilkkopimeyden takia, mutta tallista edes. Huono tuuri tällä kertaa.

Haimme tallilta riimun, riimunnarun ja liinan, jonka jälkeen lähdimme takaisin tienhaaraan odottelemaan. Tallille vievä tie on suurinpirtein hävinnyt olemasta, se on muuttunut mutavelliksi täynnä lätäköitä.
Olimme varautuneet, että Rifs  tulee joskus kuuden jälkeen, mutta se venyikin sitten kahdeksaan, sillä herra ei ollut mennyt traileriin yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Kunhan saimme nimet paperiin lähdimme ottamaan Rifsiä ulos, missä jouduinkin sitten vaihtamaan riimunnarun liinaan, koska Kristina ei pidä paniikkilukollisista riimunnaruista(/pidä niitä hyvinä/luotettavina).

Joka tapauksessa Rifs seurasi hienosti mukana koko sen pilkkopimeän 700 m mutavellipätkän ajan, eikä välittänyt vesilätäköistä tai mudasta. Minun takanani tosin piti kulkea, ettei puumat pääsisi yllättämään.
Tallin pihan lähestyessä Rifs huusi tervehdyksiä uusille kavereilleen - minulle ennestään tutuille Leeville ja Kertulle.
Vein sen kuitenkin suoraan karsinaan, koska herra ei ollut mitenkään merkittävän likainen ja rentoutuuhan se heinän ääressä.. Suski (Leevin ja Kertun omistaja) otti hevoset sisään, mutta karsinaan ei kumpikaan suostunut menemään kun Kertun ihastukseksi ja Leevin kauhistukseksk talliin oli saapunut tuntematon hevonen.
Leevi koitti vähän tehdä tuttavuutta, mutta tuli nopeasti torjutuksi sillä Rifs oli huolissaan ruoistaan.
Laitoimme hevoset karsinoihin ja veimme ruoat nenän eteen.
Katselimme niitä vielä hetken, mutta loppujen lopuksi lähdimme aika nopeasti jättäen ne tutustumaan, syömään ja nukkumaan.

Meillä on ehkä perjantaina tunti, riippuen saadaanko me satula lainaan (mikä olisi aika tärkeää, ettei herra keräile liikaa pöllöenergiaa) ennen kuin löydämme oman.
Silloin tällöin (aina kun saan kenttävuokran kasaan) käyn myös itsekseni kentällä, mutta jos ei satu kenttävuokraa olemaan joudumme tyytymään maastoiluun.

Huomenna menemme heti aamusta tallille, nimittäin ensimmäistä tarhausta katselemaan, siivoamaan karsinoita jne. Myöhemmin pitäisi myöskin saapua ystäväni Pinja ja täytyy nyt sitten katsoa jos vaikka pääsisimme kentälle, että pystyisin kokeilemaan miten Rifs toimii ilman satulaa (huomisesta pitäisi saada myöskin kuvia aikaiseksi).