Päivitystä tämänhetkiseen tilanteeseen

Hups.. En tajunnutkaan kirjoittaneeni tänne viimeksi huhtikuussa, mutta on tälle kirjoitustauolle syykin.

Mulla alkoi tuolloin mennä sukset ristiin äidin kanssa eikä kirjoitusmotivaatiota ollut. Toukokuussa asia eteni kuitenkin siihen pisteeseen että mun oli pakko muuttaa isälleni ja sainkin Rifsin sinne kesäksi, mutta kesä on lyhyt aika ja sen jälkeen meidänkin unelmat murskaantuivat.

Rifsillä oli ontumista läpi kesän aina silloin tällöin ja eläinlääkärikin epäili jo kaviokuumetta (ja Rifs sai alkuun kipulääkekuurin), mutta meillä kävi tuuri ja "sairaskengityksessä" selvisi että kyseessä oli vain kavionpohjien liiallinen kuluminen joka teki kävelystä kivuliasta. Kukaan ei voi kuvitella sitä helpotuksen määrää kun saa tietää että joku itselleen rakas selviääkin ilman pysyviä vaurioita, ellei sitä ole itse kokenut.

Kahden viikon sisään tuli eläinlääkäri uudestaan ja Rifs oli kuin eri hevonen, vaikkakin se ontui vielä vähän taivutuksen jäljiltä (johtuen liikuntauosta ja sen tuomista lihasjumeista).

Äiti tosiaan ilmoitti, että hän ei halua Rifsiä ilman minua, mutta itse en pysty olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan tämän kaiken jälkeen, joten äiti kävi lokakuun alussa sen hakemassa jollekkin tallille Otalammelle. Tarkempaa sijaintia en tiedä, mutta käyn siellä kyllä joku päovä kunhans saan tarkalleen tietää missä se on. Rifs joutui alkuun myyntiin, mutta nyt meneekin ylläpitoon jollekkin ratsastuksenopettajalle "jos minä tai Iida siitä vielä innostutaan".

Olen ylläpidosta tosi tyytyväinen, sillä sain juuri tietää että saattaisin päästä oppisopimustyöpaikkaan peruskoulun jälkeen Rosa Ruutsalon tallille Belgiaan kaverini Jennin kanssa ja jos hyvin käy saan Rifsin sinne mukaan että saisin sitä vietyä eteenpäin. Lisäksi uskoisin sen pitävän paikasta, sillä onhan se menestynyt esteratsastukseen panostava kilpatalli ja Rifs on korviaan myöten estehevoseksi syntynyt.

Tästä lisää kunhan itsekin saan tietää enemmeän.

Joku päivä on tarkoituksena käydä katsomassa Rifsiä, kunhan saan tietää tarkemmin missä se on ja milloin voin sinne mennä.

Elämäni hevoset

Minulta on muistaakseni joskus toivottu postausta kyseisestä aiheesta, mutta en ole sellaista aikaisemmin saanut aikaiseksi. Rifsistä ei nyt oikeastaan ole kirjoiteltavaa kun olen kipeänä taas vaihteeksi, mutta jotain teki mieli postailla kun motivaatio on palannut ! Pitemmittä puheitta; elämäni hevoset.

Poni on tässä likainen jne, mut tää on viimenen kuva oriponista joten menköön nyt (: ikävä !<'3

shet. o. L.P. Sambasanteri "Santtu"
Santtu on kaverini entinen poni, josta muutaman vuoden aikana muodostui minulle tosi tärkeä. Alkuun näin sitä todella harvoin, mutta kaksi vuotta sitten keväällä olin jälleen paremmissa väleissä omistajan kanssa ja hänen kanssa ollessani tuli ponikin tutuksi.
Se opetti minulle paljon, sen kanssa koin asioita joita en ennen ollut kokenut. Ennen kaikkea se opetti minut kuitenkin luottamaan eläimeen enemmän kuin koskaan ennen. En koskaan pelännyt sen kanssa, vaikka putosinkin siltä useammin kuin jaksan laskea. Minulla se kuitenkin oli kilteimmillään, muilla se pukkaili vähän väliä. Sen omistajasta se tosin oli hauskaa, joten eipä se pippurisuus pahaksi ollut.
Kun Santtu tuli kaverilleni se oli täysin osaamaton, vanha raviponi. Laukka oli etäinen käsitys eikä se sitä osannut ratsastajan kanssa. Kaverini opetti sen kuitenkin laukkaamaan, esteille, ihan kaiken. Pian kävikin ilmi että sehän oli  oikea estetykki - 97 cm korkea oriponi pomppi ratsastajan kanssa reilut 80 cm leveää tasaokseria ihan tyytyväisenä. Irtona se meni vähän yli metri kympin.
Maastovarma kaveri se myöskin oli, ei pelännyt mitään ja vaikka pieniä temppuja tulikin aika ajoin, sillä saattoi mennä huoletta.
Viime vuoden talvella se tarina kuitenkin tuli päätökseensä, kun Santtu myytiin eteenpäin ja nyt se on päässyt taas raviponin elämään käsiksi.

Upein ♥ 

täysiveriristeytys t. Taschunka
Viime kesänä menimme silloisen parhaan kaverini tädille Saksaan ja siellä tutustuin tähän upeaan hevoseen. Se on lempeä, mutta vähän etäinen ja kuitenkin kaikin puolin täydellinen. Se on herkkä ratsastaa (menimme länkkäri tyyliin, vaikka emme sitten kuitenkaan täysin), ohjat metrin pituisina siihen sai täyden kontaktin - kättä eteenpäin ja se oli jo vauhdikkaammassa askellajissa, kättä vähän taaksepäin niin se hidasti. Pohjetta se kuunteli täydellisesti ja olinkin myyty sille heti ensimmäisen ratsastuksen jälkeen. Menin sillä joka päivä 10 päivän ajan, vaikka menin tosin kaikilla  muillakin (haflinger ruunat Max & Billy Boy, ratsuponi r. Smoky ja shet. r. Herman). Emme hypänneet kuin korotettua puomia, mutta sen yli liisimme helposti ja ilmavaroilla, vaikka lännensatulalla hyppääminen ei olekaan helppoa. Maastoon mennessämme minua varoitettiin, että se saattaa hölmöillä (kuumua, hyppiä, peruutella, ihan mitä vain) mutta minun kanssani se kulki rennosti ja kiltisti. Se yhteys oli jotain, mitä minulla ei ole kenenkään hevosen kanssa ennen ollut. Pystyin vain rentoutumaan ja istumaan kyydissä, ohjia ei tarvinnut ja kaikki toimi moitteettomasti.
Ikävä kyllä tamma on edelleenkin Saksassa, koska vaikka olisin sen saanut ostaa ei äiti siihen suostunut.  Nyt minulla on kuitenkin Rifs, joten ei se päätös enää harmita. (:
Toivottavasti pääsen muutaman vuoden sisällä uudestaan Saksaan tammaa moikkaamaan !

♥

puoliverinen r. Letaire "Leevi"
Leeviin tutustuin, kun äitini tutun tuttu (Suski) oli toipumassa sairaudestaan ja tarvitsi apua hevosten kanssa. Heti ensimmäisenä päivänä pääsin maastoilemaan sen kanssa ja se oli kaikkea mitä voi odottaa, vaikkakin aina välillä sitä sai ajaa eteenpäin. Sillä on pilkettä silmäkulmassa, eikä sen kanssa tule koskaan tylsää. Leevillä on kuitenkin nivelrikkoa etujaloissa, joten valitettavasti sillä ei voi enää hypätä. Se kuulemma kuitenkin rakasti hyppäämistä ja osasikin asiansa, minkä lisäksi sillä on estesukuakin.
Leevi on varma maastoratsu ja koulutasoltaan n. HeA.
Touhusin sen kanssa vähän vajaan vuoden ennen oman hevosen saamista, mutta edelleenkin saan kyllä ratsastaa sillä aika ajoin. Kävin sillä myös suunnistusratsastuskisoissa, mikä olikin mahtava kokemus ja toivottavasti pääsen joskus yrittämään uudestaan, jos sellaiset tulevat vastaan.

Mun ilme on aika jäätävä :D mut Sera on komea poika ♥

ratsuponi r. Que Sera "Sera"
Seraan tutustuin, kun saimme entisen kaverini kanssa idean mennä kysymään saako Jaanan hevosia alkaa hoitamaan ja ratsastamaan. Alkuun kävin siellä vain auttelemassa tallilla, mutta pian Jaana ehdotti, että jos haluaisin alkaa vuokraamaan Seraa niin se olisi halvempaa kuin muilla - se tarvitsee kaikista eniten säännöllistä liikuntaa. Se on aika ajoin hankala ratsastaa, mutta silti oikea sydänten murskaaja. Heti ensimmäisellä ratsastuksella se sai heitettyä minut alas selästä pukittamalla, mutta sen jälkeen olen kyydissä pysynyt ilman ongelmia. Vuokrasin sitä n. kuukauden, mutta siinä ajassa siitä tuli minulle hyvin tärkeä. Olen lokakuun jälkeen käynyt ratsastamassa sillä kahdesti ja edelleenkin yhteistyö on sujunut hyvin, eikä ponikaan minua taida olla unohtanut.
Sen kanssa kaikki tekeminen tuntuu hyvältä ja hauskalta, eikä temputkaan lopu kesken.
Sera on erinomainen kisaponi niin kouluun kuin esteille ja rakastaakin kisaamista yli kaiken. Poni rakastaa kaikenlaista puunaamista, traikkuun menokin on hauskaa ! Se on pärjännyt kisoissa hyvin ja omistaa kivat liikkeet, varsinkin jos sillä on tarpeeksi osaava ratsastaja joka saa ne esille.

Näiden kaikkien lisäksi on toki Rifs, mutta sitä tuskin tarvitsee esitellä :D

Nyt kun postauksessa oli muitakin hevosia,  haluatteko että kirjoitan blogiin vain Rifsista, vai mahtuuko mukaan muitakin hevosia ?

Time to take a break

Anteeks tää hiljaiselo, ei vain ole ollut motivaatiota kirjoittaa. Tauko jatkuu vielä hetken, koska nämä kuvattomat postaukset inhottaa ja muutenkaan ei kirjoitusintoa tai ideoita löydy.

Tauko jatkuu mielialasta riippuen parista päivästä pariin viikkoon, mutta yritän palailla pian taas kirjoittelemaan !

Jalka kunnossa !

Rifs on nyt kunnossa, kaikki askellajit ovat puhtaat ja se nauttii ratsuna olemisesta. Pölllöenergiaahan sillä toki on, mutta on ollut todella kiltisti.

Tänään vuorossa oli pidempi maastolenkki teitä pitkin, pääosin käynnissä että kunto saadaan taas nousemaan, mutta oli meillä vauhdikkaampiakin pätkiä.
Huomasi kyllä, ettemme hetkeen ole sillä tavalla maastoilleet sillä kaikkea mahdollista piti kytätä ja poikahan pelkäsi mm. lintua, punaista postilaatikkoa, siltaa ja lumikasaa - puhumattakaan naapurin lasten äänistä.
Hauskaa kuitenkin oli ja rentouduimme molemmat aika mukavasti, eikä parin viikon stressaamisesta ollut enää jälkeäkään.
Tämä lenkki oli niitä, joilla tekisi mieli vaikka itkeä ilosta, ihan vaan kun tietää että jokin näin tärkeä on taas kunnossa eikä sillä ollut mitään vakavampaa.

Harjauksesta tulikin puunaus, sain siitä irti ties kuinka paljon karvaa eikä loppua näytä tulevan.

Lisäksi testaamme tallilla heinäpellettejä, Kertulla pelkästään heinäpelletit, Rifsillä turvepatja jonka päällä pelletit (yksinkertaisesti ei ollut aikaa ottaa koko 30 cm korkuista patjaa pois, joka on n. neljän neliömetrin alueella) ja Leevillä pelkkä turve. Näin siis saamme selville mikä noista vaihtoehdoista on paras, kun heinäpelletistä ei ole juurikaan kokemusta.

Huomenna meillä on jo tunti, joten uusi postaus tulee pian.

Katse kohti tulevaisuutta ja parempia aikoja

Aloitamme jälleen ratsastuksen ensi viikolla, alkuun varmaan ihan kävelylenkkejä selästä käsin ja siitä sitten eteenpäin - riippuen tietenkin jalan kunnosta.

Olen vainoharhaisuuden rajamaissa tuon jalan kanssa, koska olen aina kammonnut jalkaongelmia ja eiköhän Rifs sitten ontunut muutaman päivän. Tällä viikolla en yksinkertaisesti uskaltanut rasittaa sitä liiaksi, mutta juoksutin sitä kyllä hetken liinassa ja hetken tarhassa irtona.

Kuhmu jalasta ei ole pienentynyt, mutta ei näytä juurikaan vaivaavan pojua. Lisäksi sillä on hokinpolkema, mutta sekään ei vaikuta kauhean kipeältä, mitä nyt pientä aristusta. Enemmän pelkään että se säteen haava tulee pahemmaksi ja rupeaa mätimään, tämä siis pääsyy ratsastamattomuuteeni.

Pääosin Rifs on näyttänyt iloiselta ja onhan se ilmeisesti jo juoksennellut tarhassa, sekä leikkinyt Leevin kanssa hurjasti pomppien. Muutaman kerran näin sen vähän apaattisen oloisena, mutta ei niitä hetkiä paljoa ole ollut. 

Uskon siis että sen jalka palautuu normaaliksi ja voimme jatkaa kehitystämme eteenpäin ja käydä kisoissa. Iloisin mielin jatkan siis eteenpäin !

Päivittelyä

Rifsin jalka on parempaan päin, eikä se enää onnu ainakaan pehmeällä pohjalla. Sillä on edelleen ikävä kuhmu jalassa (ei nestettä tms, vaan täysin kiinteä) ja haava säteen yläosassa, ei siis kavion pohjassa vaan siinä takana.

Tarkkailen sitä nyt muutaman päivän ennen kuin edes harkitsen selkään nousemista, ja silloinkin aloitan käyntitreeneillä.

Kuvaan varustepostauksen kunhan saan kaikki kamat tallille.

Onni päättyy epäonneen

Minulla olisi teille ties miten paljon kerrottavaa alkuviikosta, mutta nyt jos koskaan motivaatio on nollissa.

Menimme eilen ihan normaalisti kentälle, tarkoituksena harjoitella C:1 juttuja, mutta jo alkuverkassa ympyrällä Rifs rupesi ontumaan ):
Käynnit sujuivat ihan ok, kuten myös ravi oikeaan kierrokseen. Vasempaan kierrokseen ravi tuntui kuitenkin todella oudolta. Tulin alas selästä ja tarkistin jalat, eikä mitään näkynyt. Toinen yritys sujui samaan malliin, joten kysyin Suskilta, että näyttääkö Rifs olevan kuinka pahasti ep. Ontuminen näkyi selvästi niin ympyrällä kuin suoralla urallakin.
Tämän jälkeen kävelytin Rifsiä maasta käsin, kun Suski treenasi Leevin kanssa vielä hetken. Katsoin myös maasta käsin sen ontumisen ja asia oli kuten Suski sanoi, ihan selvästi näkyvissä vasemman etujalan kohdalla. Käynnissä ei kuitenkaan näkynyt kuin pientä varomista.

Matka tallillekkaan ei oikein sujunut, sillä Rifsillä oli ensinnäkin kauhea kiire ja rauhoittelu ei meinannut millään onnistua. Leevi kaatui juuri, kun olin saanut sen kävelemään rauhassa ja se siitä sitten. Rifs yritti sännätä laukkaan ja potkaisi samalla itselleen kuhmun jalkaan.

Tallilla odottelin ensin Kristinaa, kun hänen piti tulla katsomaan ettei se ole mitään vakavampaa. Se kuitenkin peruuntui, joten kylmensin Rifsin jalkoja letkujen avulla reilut 20 minuuttia ja laitoin linimenttiä kunhan jalat olivat suurinpirtein kuivat.
Päästin poloisen karsinaan nukkumaan vasta puoli kymmeneltä, mutta ihan tyytyväisenä se sinne käveli.

Nyt peruuntui siis kisat, tunnit ja kaikki Muutamien päivien ajan kylmään sen jalkoja aina kun pystyn 20 minuutin ajan, sekä kävelen sen kanssa käyntilenkkejä. Täytyy toivoa ettei ole mitään sen pahempaa, mutta viim. ensi viikon perjantaina eläinlääkäri on kuitenkin tulossa joten varaan ajan jos ontumista on vielä ensi viikolla.