Meinasin tehdä näistä kaikista päivistä erinäiset postaukset, mutta ei olisi kerrottavaa riittänyt.
Torstaina Rifsillä piti alun alkaenkin olla vapaapäivä, mutta vapaapäivä muuttui useammaksi, kun maa jäätyi eikä herralla ole hokkeja. Viimeistään 12.11 ne saadaan kuitenkin jo alle tilsakumien kera, koska kengittäjä on tulossa tallille joka tapauksessa.
Joka päivä olen käynyt tallityöt hoitamassa ja hoitamassa Rifsiä. On tässä säässä hyviäkin puolia; mutaa ei pitäisi näkyä pariin päivään. Ensi viikolla on onneksi (tai pahaksi onneksi) tulossa taas plussakelejä, jos ei päädytä ottamaan hokkeja etukäteen ja makseta siitäkin lystistä sitten taas vähän enemmän. Tuolloin pitäisi kuitenkin pystyä ratsastamaan ilman erinäistä kengitystä, mutta se jää nähtäväksi.
Tänään olin katsomassa pari luokkaa NPR:n koulukisoista ja harmitti kyllä ettei päästy itse osallistumaan ! Tulin siihen tulokseen että jos ei tule mitään erikoista, niin seuraaviin olemme menossa. Lisäksi saatamme mennä 18.11 seuraestekisoihin, tosin sekään ei ole vielä varmaa. Saa nähdä pystymmekö me valmentautumaan näin nopeasti ja miten yhteistyö toimii uudessa paikassa.
Lähitulevaisuudessa on myöskin maneesireissu Rähille tai Laakspohjaan hyppäämään, jos saadaan kyydit ja aikataulut sovittua.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
lauantai 27. lokakuuta 2012
Take it easy, my love
 |
| Kamala kuva, muttei parempaakaan ollut tarjolla. Rifsin turvassa näkyy tuo "kyhmy" tässä paljon selkeämmin turpahihnan kanssa hikoilun jäljiltä, ei oikeasti näytä tuolta. Aasinkorvat <3 |
Keskiviikkona menin tallille niin nopeasti kuin vain pääsin, koska meinasin tehdä tallityöt siinä samalla, vaikka suunnitelmiin tulikin kyllä muutos siinä vaiheessa kun huomasin Suskin tehneen ne jo. Varasin kuitenkin huomisen tallivuoron, ettei Suski joudu kaikkea tehdä.
Pesin Rifsin jalat kuten tavallista, harjalin ja sitten vain maastoon käppäilemään. Tai no tarkoitus oli vain kävellä, mut eihän Rifs nyt millään olisi malttanut, joten otettiin me vähän ravia ja laukkaakin. Pääosassa oli kuitenkin rauhallinen käynti, jonka sain aika hyvin onnistumaan. Autotkaan eivät olleet enää pelottavia, eikä auton vauhdilla ollut mitään merkitystä meihin nähden.
Käytiin n. 2-3 km lenkki, melko lyhyt, mutta molemmille jäi selvästi hyvä fiilis ja minulle hymy huulille koko päiväksi. On se hassua, kun niin pienet asiat tekevät niin iloisiksi.
Tästä päivästä ei olekkaan kauheasti kirjoiteltavaa, sillä mitään tuon merkittävämpää ei tapahtunut.
Käytiin n. 2-3 km lenkki, melko lyhyt, mutta molemmille jäi selvästi hyvä fiilis ja minulle hymy huulille koko päiväksi. On se hassua, kun niin pienet asiat tekevät niin iloisiksi.
Tästä päivästä ei olekkaan kauheasti kirjoiteltavaa, sillä mitään tuon merkittävämpää ei tapahtunut.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Gleaming eyes towards the prize
Valitettavasti kuvaajaa en taaskaan löytänyt mistään ja minun kamerallani ei kovin hyviä kuvia niin synkällä ilmalla saa, joten jätin suosiolla kotiin.
Naapuritallin omistaja Lotta soitti minulle koulupäivän aikana ja kertoi, että hepat olivat karanneet. He saivat hevoset kiinni ja veivät kotiin turvaan. Mitään ei ollut tapahtunut, joten maltoin olla loppupäivän koulussa.
Pääsin n. neljän aikohin tallille ja rupesin heti siivoamaan karsinoita, ottaen jokaisen hepan vuorotellen käytävälle, koska tarhan aidat olivat rikki eikä niitä saanut ulos vietyä. Samalla putsasin vesikupit ja vaihdoin vedet, heitin kello neljän heinät, joita hepat jäivät tyytyväisinä mutustelemaan.
Ennen kentälle lähtöä harjasin Rifsin taas kavioista korviin asti putipuhtaaksi ja harjoittelimme jalkojen pesua, mikä alkaa sujua jo aika hyvin. Kaikkiin jalkoihin Rifs antaa jo suihkuttaa vettä, eikä kauheasti touhuile mitään. Leevin satula ja suitset vain kyytiim ja menoksi, toivoen että saadaan jostain taskulamppu aikaiseksi paluumatkalle.
Olimme kentällä puoli seitsemän aikoihin, mutta ennen sitä piti paria autoa säikkyä ja hyppiä hieman. Kentällä olivatkin jo Laura ja hänen ratsunsa Ella pyörimässä itsekseen, joten liityimme seuraan. Rifs kyttäsi kauheasti ulospäin, eikä olisi halunnut rentoutua kunnolla, mutta muuten meni ihan hyvin. Herra oli suht hyvin kuulolla, en halunnut tehdä mitään erikoista kunnon koulutauon jälkeen. Ympyröillä taivuttelin molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa, vaikka ensimmäisessä (ja toisessa ?) laukannostossa tulikin vastalaukka, vaikka yleensä nousee heti hyvin pyörivä oikea laukka, mutta eihän sitä aina voi onnistua. Rifs väsyi kuitenkin yllättävän nopeasti (mistä päätellen aikaisempi karkureissu oli ollut vauhdikas), joten otin vielä muutamia pysähdyksiä käynnistä ja ravista ennen loppukäyntejä.
Menimme käymään heidän tallissaan testaamassa paria loimea ja kuljetussuojia, jotka päädyin ostamaan. Ne ovat käytettyjä ja hieman rikkinäisiä, mutta käyvät hyvin ja esim. kuljetussuojien alareunassa olevan vekin saa ommeltua kiinni melko helposti.
Ostoslistalta löytyy siis talviloimi joka on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi vatsaremmi puuttuu (ei vaikuta käyttöön ainakaan paljoa), kaulakappaleellinen fleecevuorinen sadeloimi ja kuljetussuojat. Harkitsen myös yhteen huopaan säästämistä, mutta saa nyt nähdä.
Talutin Rifsiä koko matkan kotiin, sillä taskulampusta huolimatta tiellä oli niin pimeää etten viitsinyt keikkua selässä taskulampun kanssa sähläämässä. Puolessa välissä matkaa poika alkoi näyttämään jo kauhean väsyneeltä, silmät lupsahtelivat ja aina välillä piti päätä tuoda syliin. Onneksi ei kestänyt kauaa talliin pääsyyn ja vein hevosille heinät ja ruoan eteen.
Äiti todennäköisesti hakee kaksi satulaa satulasopista tällä viikolla sovitettavaksi, tosin toivon että niistä juuri Kiefferin koulusatula olisi sopiva, näytti aika hyvältä ja hyväkuntoiselta käytetyksi satulaksi (ei naarmuja, kulumia tms).
Naapuritallin omistaja Lotta soitti minulle koulupäivän aikana ja kertoi, että hepat olivat karanneet. He saivat hevoset kiinni ja veivät kotiin turvaan. Mitään ei ollut tapahtunut, joten maltoin olla loppupäivän koulussa.
Pääsin n. neljän aikohin tallille ja rupesin heti siivoamaan karsinoita, ottaen jokaisen hepan vuorotellen käytävälle, koska tarhan aidat olivat rikki eikä niitä saanut ulos vietyä. Samalla putsasin vesikupit ja vaihdoin vedet, heitin kello neljän heinät, joita hepat jäivät tyytyväisinä mutustelemaan.
Ennen kentälle lähtöä harjasin Rifsin taas kavioista korviin asti putipuhtaaksi ja harjoittelimme jalkojen pesua, mikä alkaa sujua jo aika hyvin. Kaikkiin jalkoihin Rifs antaa jo suihkuttaa vettä, eikä kauheasti touhuile mitään. Leevin satula ja suitset vain kyytiim ja menoksi, toivoen että saadaan jostain taskulamppu aikaiseksi paluumatkalle.
Olimme kentällä puoli seitsemän aikoihin, mutta ennen sitä piti paria autoa säikkyä ja hyppiä hieman. Kentällä olivatkin jo Laura ja hänen ratsunsa Ella pyörimässä itsekseen, joten liityimme seuraan. Rifs kyttäsi kauheasti ulospäin, eikä olisi halunnut rentoutua kunnolla, mutta muuten meni ihan hyvin. Herra oli suht hyvin kuulolla, en halunnut tehdä mitään erikoista kunnon koulutauon jälkeen. Ympyröillä taivuttelin molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa, vaikka ensimmäisessä (ja toisessa ?) laukannostossa tulikin vastalaukka, vaikka yleensä nousee heti hyvin pyörivä oikea laukka, mutta eihän sitä aina voi onnistua. Rifs väsyi kuitenkin yllättävän nopeasti (mistä päätellen aikaisempi karkureissu oli ollut vauhdikas), joten otin vielä muutamia pysähdyksiä käynnistä ja ravista ennen loppukäyntejä.
Menimme käymään heidän tallissaan testaamassa paria loimea ja kuljetussuojia, jotka päädyin ostamaan. Ne ovat käytettyjä ja hieman rikkinäisiä, mutta käyvät hyvin ja esim. kuljetussuojien alareunassa olevan vekin saa ommeltua kiinni melko helposti.
Ostoslistalta löytyy siis talviloimi joka on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi vatsaremmi puuttuu (ei vaikuta käyttöön ainakaan paljoa), kaulakappaleellinen fleecevuorinen sadeloimi ja kuljetussuojat. Harkitsen myös yhteen huopaan säästämistä, mutta saa nyt nähdä.
Talutin Rifsiä koko matkan kotiin, sillä taskulampusta huolimatta tiellä oli niin pimeää etten viitsinyt keikkua selässä taskulampun kanssa sähläämässä. Puolessa välissä matkaa poika alkoi näyttämään jo kauhean väsyneeltä, silmät lupsahtelivat ja aina välillä piti päätä tuoda syliin. Onneksi ei kestänyt kauaa talliin pääsyyn ja vein hevosille heinät ja ruoan eteen.
Äiti todennäköisesti hakee kaksi satulaa satulasopista tällä viikolla sovitettavaksi, tosin toivon että niistä juuri Kiefferin koulusatula olisi sopiva, näytti aika hyvältä ja hyväkuntoiselta käytetyksi satulaksi (ei naarmuja, kulumia tms).
maanantai 22. lokakuuta 2012
I believe I can fly
Kommmentteja voisi mielellään laittaa, että tietäisin mitä pidätte blogista ja mitä voisin parantaa. Toteutan myös mielelläni erikoispostauksia tms, jos joku niitä haluaa. Videopostaukset saattavat tuottaa vähän hankaluuksia koska minun koneellani ei toimi yksikään videoneditointi ohjelma, mutta muita ongelmia ei pitäisi olla.
Tänään pääsin tallille jo melkein heti koulun jälkeen. Tarkoituksena oli tehdä tallivuoro kokonaan, mutta Suski olikin jo ehtinyt siivota karsinat.
Kysäisin Suskilta tallissa, että kun hän jo aikaisemmin puhui Leevin satulan testaamisesta Rifsille varasatulaksi, voitaisiinkohan sitä testata, ettei pollen ratsastus jäätyisi kokonaan ilman omaa penkkiä. Onnekseni se onnistui, mutta ensin toki harjasin herran huolellisesti ja Suski auttoi jalkojen huuhtelun kanssa, koska eilen se meni tosiaan päin puuta. Nyt herramoli kuitenkin varsin rentona, paria satunnaisat jalan nostoa lukuunottamatta ja alahuulikin värisi mielihyvästä.
Satula näytti sopivan aika hyvin, ei hiertänyt säkää tai selkärankaa ja koska se on joustorunkoinen muuta ongelmakohtaa ei pitäisi olla mahdollista tulla. Olin kuitenkin tyytyväisillä mielin, sillä se tarkoittaa että voin ratsastaa kunnolla, niin maastossa kuin kentälläkin. Suitset vain päähän ja menoksi !
Tielle oli laitettu uudet rummut, joiden päällä oli levyt estämässä uppoamista, sillä niistä kohdin tie on todella pehmeä. Ensimmäisen yli sain talutettua, jonka jälkeen ratsain pääsin seuraavan, mutta kolmannesta en saanut sitä yli, koska vieressä oli joku polku ja Rifs olisi paljon mielummin lähtenyt sinne. Tämän takia laskeuduin selästä alas taluttamaan viimeisen rummun yli, jonka jälkeen pääsin vihdoin selkään.
Menimme n. 4-6 km lenkin, suurin osa käyntiä ja ravia, mutta kunhan ylimääräiset energiat saatiin pois nostin laukan ylämäkeen ja hyvinhän se meni ! Rifs innostui, mutta pysyi käsissä ja oli muutenkin mahtavan tuntuinen selkään. Takaisin tullessa vauhtia oli yhä jäljellä ja päästeltiinkin hieman sekä ravissa että laukassa, silloin kun ei pitänyt varoa autoja tai pelottavia tiilikasoja. Käveltiin toki myöskin reilusti ja kotiin päin mennessä päästiin niiden pelottavien rumpujenkin yli ratsain. Kolme kertaa jouduin matkan varrella laskeutumaan selästä potkimaan lantaa pois tieltä, taisi poikaa vähän jännittää.
Tallissa huutelikin Kerttu jo rakastaan, vaikka Rifs vähät välitti tuollaisesta huomiosta. Vähän hörisi vastaukseksi, mutta muuten jätti koko tamman omaa arvoonsa,
Testasin vielä harjauksen jälkeen suojia sekä kahta loimea ja hyvinhän ne istuivat ! Nyt on siis sopivat paksu fleeceloimi ja hyvältä vaikuttava talviloimi, kamojen ostossa taitaa päästä aina askeleen lähemmäs kaikkea tarvittavaa ja samalla kaksi taakse päin kun tajuaa että pitäähän se ja se olla myös.
Lopuksi vielä vaihdoin Kertun ja Rifsin vedet, sekä tein aamu- ja iltaruoat hevosille.
Huomenna olen menossa tutulleni katsomaan josko siellä olisi sopivia kamoja, nimittäin fleecevuorista sadeloimea, toppaloimea, ratsastusloimea ja kuljetussuojia. Mahdollisesti vilkaisen myöskin yhtä huopaa sillä senkin saisin arvoonsa nähden suht halvalla, mutta täytyy nyt katsoa onko siihen varaa kenttävuokrien seassa.
Lisäksi minulla on huomenna tallivuoro, joten teenkin sitten kaikki tallihommat samantien.
Tänään ei tosiaan tullut kuvia, eikä tule huomennakaan, mutta kuka tietää sitten keskiviikosta jos vaikka saisinkin kuvaajan mukaani ?;)
Tänään pääsin tallille jo melkein heti koulun jälkeen. Tarkoituksena oli tehdä tallivuoro kokonaan, mutta Suski olikin jo ehtinyt siivota karsinat.
Kysäisin Suskilta tallissa, että kun hän jo aikaisemmin puhui Leevin satulan testaamisesta Rifsille varasatulaksi, voitaisiinkohan sitä testata, ettei pollen ratsastus jäätyisi kokonaan ilman omaa penkkiä. Onnekseni se onnistui, mutta ensin toki harjasin herran huolellisesti ja Suski auttoi jalkojen huuhtelun kanssa, koska eilen se meni tosiaan päin puuta. Nyt herramoli kuitenkin varsin rentona, paria satunnaisat jalan nostoa lukuunottamatta ja alahuulikin värisi mielihyvästä.
Satula näytti sopivan aika hyvin, ei hiertänyt säkää tai selkärankaa ja koska se on joustorunkoinen muuta ongelmakohtaa ei pitäisi olla mahdollista tulla. Olin kuitenkin tyytyväisillä mielin, sillä se tarkoittaa että voin ratsastaa kunnolla, niin maastossa kuin kentälläkin. Suitset vain päähän ja menoksi !
Tielle oli laitettu uudet rummut, joiden päällä oli levyt estämässä uppoamista, sillä niistä kohdin tie on todella pehmeä. Ensimmäisen yli sain talutettua, jonka jälkeen ratsain pääsin seuraavan, mutta kolmannesta en saanut sitä yli, koska vieressä oli joku polku ja Rifs olisi paljon mielummin lähtenyt sinne. Tämän takia laskeuduin selästä alas taluttamaan viimeisen rummun yli, jonka jälkeen pääsin vihdoin selkään.
Menimme n. 4-6 km lenkin, suurin osa käyntiä ja ravia, mutta kunhan ylimääräiset energiat saatiin pois nostin laukan ylämäkeen ja hyvinhän se meni ! Rifs innostui, mutta pysyi käsissä ja oli muutenkin mahtavan tuntuinen selkään. Takaisin tullessa vauhtia oli yhä jäljellä ja päästeltiinkin hieman sekä ravissa että laukassa, silloin kun ei pitänyt varoa autoja tai pelottavia tiilikasoja. Käveltiin toki myöskin reilusti ja kotiin päin mennessä päästiin niiden pelottavien rumpujenkin yli ratsain. Kolme kertaa jouduin matkan varrella laskeutumaan selästä potkimaan lantaa pois tieltä, taisi poikaa vähän jännittää.
Tallissa huutelikin Kerttu jo rakastaan, vaikka Rifs vähät välitti tuollaisesta huomiosta. Vähän hörisi vastaukseksi, mutta muuten jätti koko tamman omaa arvoonsa,
Testasin vielä harjauksen jälkeen suojia sekä kahta loimea ja hyvinhän ne istuivat ! Nyt on siis sopivat paksu fleeceloimi ja hyvältä vaikuttava talviloimi, kamojen ostossa taitaa päästä aina askeleen lähemmäs kaikkea tarvittavaa ja samalla kaksi taakse päin kun tajuaa että pitäähän se ja se olla myös.
Lopuksi vielä vaihdoin Kertun ja Rifsin vedet, sekä tein aamu- ja iltaruoat hevosille.
Huomenna olen menossa tutulleni katsomaan josko siellä olisi sopivia kamoja, nimittäin fleecevuorista sadeloimea, toppaloimea, ratsastusloimea ja kuljetussuojia. Mahdollisesti vilkaisen myöskin yhtä huopaa sillä senkin saisin arvoonsa nähden suht halvalla, mutta täytyy nyt katsoa onko siihen varaa kenttävuokrien seassa.
Lisäksi minulla on huomenna tallivuoro, joten teenkin sitten kaikki tallihommat samantien.
Tänään ei tosiaan tullut kuvia, eikä tule huomennakaan, mutta kuka tietää sitten keskiviikosta jos vaikka saisinkin kuvaajan mukaani ?;)
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Lets run far away
Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, menin tänään jo aikaisin aamusta tallille.
Rifs oli ilmeisesti ottanut ensimmäisen yön melko rauhallisesti ja keskittynyt syömiseen, koko karsina oli kaluttu tyhjäksi.
Rifs oli ilmeisesti ottanut ensimmäisen yön melko rauhallisesti ja keskittynyt syömiseen, koko karsina oli kaluttu tyhjäksi.
Päästimme aluksi Rifsin ja Leevin yhdessä, jotta pojat saisivat selvittää välejään ennen kuin täytyy tulla mustasukkaiseksi Kertusta ja se toimikin hienosti; hetken päästä ne olivat jo sulassa sovussa ja uskaltautuneet rapsuttelemaan toisiaan. Kertun saavuttua paikalle piti vähän riehua, sillä heti ensimmäiseksi se rupesi ahdistelemaan Rifs-parkaa, jota se näytti ärsyttävän ja muutaman kerran Rifs uhkasikin potkaista ja pukitteli Kerttua päin. Loppujen lopuksi hepat saivat kauheita spurtteja pitkin tarhaa (pelkäsin jo että kengät irtoavat mutaan, sillä niitä ei olisi sieltä enää löytynyt) ja tutkivat koko alueen läpi. Hetken päästä ne kuitenkin rauhoittuivat ja näyttivät tulevan toimeen.
Myöhemmin kävin yrittämässä Rifsin kiinni ottoa tarhasta, mutta se päätyi ilman apua siihen että Rifs rupesi pakenemaan aina kun lähestyin ja meinasin jopa lentää naamalleni mutaan, kun kumisaappaat jäivät kiinni maahan. Suski sai älynväläyksen ja haki kaurakipon, jonka avulla sain kuin sainkin Rifsin kiinni ja pääsimme ehjin nahoin talliin, vaikka päädyimmekin lopulta ottamaan kaikki sisään, sillä ne olivat todella rauhattomia jos yksikin lähti, myöhemmin totutamme koko poppoon siihenkin.
Huuhtelin pojun jalkoja vähän, vaikka en viitsinyt kiusata sitä sen enempää sillä Rifs rupesi steppaamaan ja touhuamaan omiaan vettä väistellessään. Tässä siispä asia johon herra täytyy totuttaa, letkulla peseminen.
Puunasimme Rifsin mahdollisimaan hyvin, vaikka jälkikäteen huomasikin että kaikki märkä muta ei todellakaan lähtenyt. Onnekseni yksikään kengistä ei ollut irronnut mutaralleissa.
Menimme kentälle juoksuttamaan Rifsiä liinassa, tarkoituksena oli myös koittaa ilman satulaa menoa kentällä. Emme kuitenkaan viitsineet ruveta siinä säätämään, kun kentällä oli kuitenkin kaksi muutakin hevosta. Rifs kuunteli heti hyvin ja huomasi kyllä ettei ollut ensimmäinen kerta siinäkään 'lajissa'. Alkuun oli ehkä turhankin paljon energiaa, mutta kaikki askellajit nousivat hyvin ja jarrutuksetkin toimi. Pari kertaa se innostui pukittelemaan laukassa, mistä saimme hieman syyttäviä katseita muilta kentällä olijoilta. Toiseen suuntaan ei kuitenkaan virta riittänyt kuin käyntiin ja raviin, ensi kerralla siis juoksutusraippa mukaan. Lähdimme aika nopeasti kävelemään kotiin päin.
Tiellä pyysin Pinjaa punttaamaan minut selkään, eikä se Rifsin rautahermoja järkyttänyt. Eihän se siitä kauheasti pitänytkään, mutta sieti ainakin. Laskeuduin selästä n. 100 metrin jälkeen ja kävelimme loppumatkan tallille. Otin reippaasti kamat pois pojun yltä ja päästin kaikki kolme tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin jo kotiin.
Tiellä pyysin Pinjaa punttaamaan minut selkään, eikä se Rifsin rautahermoja järkyttänyt. Eihän se siitä kauheasti pitänytkään, mutta sieti ainakin. Laskeuduin selästä n. 100 metrin jälkeen ja kävelimme loppumatkan tallille. Otin reippaasti kamat pois pojun yltä ja päästin kaikki kolme tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin jo kotiin.
Kaikki kuvat (c) Pinja.
lauantai 20. lokakuuta 2012
New day, new tricks
Nyt taitaa olla jopa järkevää aloittaa tämä uutuuttaan hohtava blogi; sain tänään virallisesti uuden perheenjäsenen, Rifsiksi kutsutun herrasmiehen. Teen tässä pikapuoliin herralle kuitenkin ihan oman esittelysivunsa, joten ei siitä nyt enempää.
Kävimme jo aikaisemmin tällä viikolla tarpeellisimpia tavaroita ostamassa, mutta vielä puuttuu joitakin tavaroita; satula ja kaikki siihen tarvittava, sadeloimi ja kuljetussuojat. Siinä taitaa olla ne tärkeimmät.
Kävimme puolenpäivän aikoihin laittamassa karsinan kuntoon (purua menikin reilut 10 kottikärryllistä, sillä sinne olisi tarkoitus muodostua patjakin vielä) ja viemässä tavarat paikoilleen. Vielä täytyy vähän putsailla kaappia ja laittaa hyllyjä paikoilleen, mutta muuten alkoi jo näyttämään aika hyvältä, vain hevonen puuttui.
Väliin jääneellä vapaa-ajalla kävimme kotona hakemassa muutaman taskulampun ja muuta tarpeellista, vaikkakin yksi tärkeimmistä tavaroista unohtui kotiin; kamera. Eihän sillä olisi purkamisesta tms saanut kuvia pilkkopimeyden takia, mutta tallista edes. Huono tuuri tällä kertaa.
Haimme tallilta riimun, riimunnarun ja liinan, jonka jälkeen lähdimme takaisin tienhaaraan odottelemaan. Tallille vievä tie on suurinpirtein hävinnyt olemasta, se on muuttunut mutavelliksi täynnä lätäköitä.
Olimme varautuneet, että Rifs tulee joskus kuuden jälkeen, mutta se venyikin sitten kahdeksaan, sillä herra ei ollut mennyt traileriin yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Kunhan saimme nimet paperiin lähdimme ottamaan Rifsiä ulos, missä jouduinkin sitten vaihtamaan riimunnarun liinaan, koska Kristina ei pidä paniikkilukollisista riimunnaruista(/pidä niitä hyvinä/luotettavina).
Joka tapauksessa Rifs seurasi hienosti mukana koko sen pilkkopimeän 700 m mutavellipätkän ajan, eikä välittänyt vesilätäköistä tai mudasta. Minun takanani tosin piti kulkea, ettei puumat pääsisi yllättämään.
Tallin pihan lähestyessä Rifs huusi tervehdyksiä uusille kavereilleen - minulle ennestään tutuille Leeville ja Kertulle.
Vein sen kuitenkin suoraan karsinaan, koska herra ei ollut mitenkään merkittävän likainen ja rentoutuuhan se heinän ääressä.. Suski (Leevin ja Kertun omistaja) otti hevoset sisään, mutta karsinaan ei kumpikaan suostunut menemään kun Kertun ihastukseksi ja Leevin kauhistukseksk talliin oli saapunut tuntematon hevonen.
Leevi koitti vähän tehdä tuttavuutta, mutta tuli nopeasti torjutuksi sillä Rifs oli huolissaan ruoistaan.
Laitoimme hevoset karsinoihin ja veimme ruoat nenän eteen.
Katselimme niitä vielä hetken, mutta loppujen lopuksi lähdimme aika nopeasti jättäen ne tutustumaan, syömään ja nukkumaan.
Meillä on ehkä perjantaina tunti, riippuen saadaanko me satula lainaan (mikä olisi aika tärkeää, ettei herra keräile liikaa pöllöenergiaa) ennen kuin löydämme oman.
Silloin tällöin (aina kun saan kenttävuokran kasaan) käyn myös itsekseni kentällä, mutta jos ei satu kenttävuokraa olemaan joudumme tyytymään maastoiluun.
Huomenna menemme heti aamusta tallille, nimittäin ensimmäistä tarhausta katselemaan, siivoamaan karsinoita jne. Myöhemmin pitäisi myöskin saapua ystäväni Pinja ja täytyy nyt sitten katsoa jos vaikka pääsisimme kentälle, että pystyisin kokeilemaan miten Rifs toimii ilman satulaa (huomisesta pitäisi saada myöskin kuvia aikaiseksi).
Kävimme jo aikaisemmin tällä viikolla tarpeellisimpia tavaroita ostamassa, mutta vielä puuttuu joitakin tavaroita; satula ja kaikki siihen tarvittava, sadeloimi ja kuljetussuojat. Siinä taitaa olla ne tärkeimmät.
Kävimme puolenpäivän aikoihin laittamassa karsinan kuntoon (purua menikin reilut 10 kottikärryllistä, sillä sinne olisi tarkoitus muodostua patjakin vielä) ja viemässä tavarat paikoilleen. Vielä täytyy vähän putsailla kaappia ja laittaa hyllyjä paikoilleen, mutta muuten alkoi jo näyttämään aika hyvältä, vain hevonen puuttui.
Väliin jääneellä vapaa-ajalla kävimme kotona hakemassa muutaman taskulampun ja muuta tarpeellista, vaikkakin yksi tärkeimmistä tavaroista unohtui kotiin; kamera. Eihän sillä olisi purkamisesta tms saanut kuvia pilkkopimeyden takia, mutta tallista edes. Huono tuuri tällä kertaa.
Haimme tallilta riimun, riimunnarun ja liinan, jonka jälkeen lähdimme takaisin tienhaaraan odottelemaan. Tallille vievä tie on suurinpirtein hävinnyt olemasta, se on muuttunut mutavelliksi täynnä lätäköitä.
Olimme varautuneet, että Rifs tulee joskus kuuden jälkeen, mutta se venyikin sitten kahdeksaan, sillä herra ei ollut mennyt traileriin yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Kunhan saimme nimet paperiin lähdimme ottamaan Rifsiä ulos, missä jouduinkin sitten vaihtamaan riimunnarun liinaan, koska Kristina ei pidä paniikkilukollisista riimunnaruista(/pidä niitä hyvinä/luotettavina).
Joka tapauksessa Rifs seurasi hienosti mukana koko sen pilkkopimeän 700 m mutavellipätkän ajan, eikä välittänyt vesilätäköistä tai mudasta. Minun takanani tosin piti kulkea, ettei puumat pääsisi yllättämään.
Tallin pihan lähestyessä Rifs huusi tervehdyksiä uusille kavereilleen - minulle ennestään tutuille Leeville ja Kertulle.
Vein sen kuitenkin suoraan karsinaan, koska herra ei ollut mitenkään merkittävän likainen ja rentoutuuhan se heinän ääressä.. Suski (Leevin ja Kertun omistaja) otti hevoset sisään, mutta karsinaan ei kumpikaan suostunut menemään kun Kertun ihastukseksi ja Leevin kauhistukseksk talliin oli saapunut tuntematon hevonen.
Leevi koitti vähän tehdä tuttavuutta, mutta tuli nopeasti torjutuksi sillä Rifs oli huolissaan ruoistaan.
Laitoimme hevoset karsinoihin ja veimme ruoat nenän eteen.
Katselimme niitä vielä hetken, mutta loppujen lopuksi lähdimme aika nopeasti jättäen ne tutustumaan, syömään ja nukkumaan.
Meillä on ehkä perjantaina tunti, riippuen saadaanko me satula lainaan (mikä olisi aika tärkeää, ettei herra keräile liikaa pöllöenergiaa) ennen kuin löydämme oman.
Silloin tällöin (aina kun saan kenttävuokran kasaan) käyn myös itsekseni kentällä, mutta jos ei satu kenttävuokraa olemaan joudumme tyytymään maastoiluun.
Huomenna menemme heti aamusta tallille, nimittäin ensimmäistä tarhausta katselemaan, siivoamaan karsinoita jne. Myöhemmin pitäisi myöskin saapua ystäväni Pinja ja täytyy nyt sitten katsoa jos vaikka pääsisimme kentälle, että pystyisin kokeilemaan miten Rifs toimii ilman satulaa (huomisesta pitäisi saada myöskin kuvia aikaiseksi).
Tilaa:
Kommentit (Atom)