Mulla alkoi tuolloin mennä sukset ristiin äidin kanssa eikä kirjoitusmotivaatiota ollut. Toukokuussa asia eteni kuitenkin siihen pisteeseen että mun oli pakko muuttaa isälleni ja sainkin Rifsin sinne kesäksi, mutta kesä on lyhyt aika ja sen jälkeen meidänkin unelmat murskaantuivat.
Rifsillä oli ontumista läpi kesän aina silloin tällöin ja eläinlääkärikin epäili jo kaviokuumetta (ja Rifs sai alkuun kipulääkekuurin), mutta meillä kävi tuuri ja "sairaskengityksessä" selvisi että kyseessä oli vain kavionpohjien liiallinen kuluminen joka teki kävelystä kivuliasta. Kukaan ei voi kuvitella sitä helpotuksen määrää kun saa tietää että joku itselleen rakas selviääkin ilman pysyviä vaurioita, ellei sitä ole itse kokenut.
Kahden viikon sisään tuli eläinlääkäri uudestaan ja Rifs oli kuin eri hevonen, vaikkakin se ontui vielä vähän taivutuksen jäljiltä (johtuen liikuntauosta ja sen tuomista lihasjumeista).
Äiti tosiaan ilmoitti, että hän ei halua Rifsiä ilman minua, mutta itse en pysty olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan tämän kaiken jälkeen, joten äiti kävi lokakuun alussa sen hakemassa jollekkin tallille Otalammelle. Tarkempaa sijaintia en tiedä, mutta käyn siellä kyllä joku päovä kunhans saan tarkalleen tietää missä se on. Rifs joutui alkuun myyntiin, mutta nyt meneekin ylläpitoon jollekkin ratsastuksenopettajalle "jos minä tai Iida siitä vielä innostutaan".
Olen ylläpidosta tosi tyytyväinen, sillä sain juuri tietää että saattaisin päästä oppisopimustyöpaikkaan peruskoulun jälkeen Rosa Ruutsalon tallille Belgiaan kaverini Jennin kanssa ja jos hyvin käy saan Rifsin sinne mukaan että saisin sitä vietyä eteenpäin. Lisäksi uskoisin sen pitävän paikasta, sillä onhan se menestynyt esteratsastukseen panostava kilpatalli ja Rifs on korviaan myöten estehevoseksi syntynyt.
Tästä lisää kunhan itsekin saan tietää enemmeän.
Joku päivä on tarkoituksena käydä katsomassa Rifsiä, kunhan saan tietää tarkemmin missä se on ja milloin voin sinne mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti