Eilen olin tallilla jo melkein heti koulun jälkeen, koska ratsastaessakin jouduin kelloa kyttäilemään.
En kerinnyt tehdä edes tallihommia, otin vain hepat sisään ja laitoin Rifsin vauhdilla valmiiksi.
Talutin herraa alkumatkan, kunnes totesin, että en ilmeisesti joudukkaan heti alussa potkimaan lantaa pois tieltä. Kapusin selkään ja Rifs tuntui todella oudolta ratsastaa ! Se kiemurteli koko ajan, ei halunnut mennä vesilätäkköihin ja kyttäili pusikoihin. Aloitin ravaamisen melko nopeasti, koska olen oppinut kantapään kautta, että etenkin nuori tai kuuma hevonen pysyy siten paljon tyytyväisempänä ja jaksaa keskittyä paremmin. En ravannut pitkää pätkää, vaan pyysin käyntiä jo hetken päästä.
Nostin yhden parin askeleen laukan, mutta siihen tarvittiin pari ylimääräistä yritystä, koska minä en istunut satulassa kovinkaan hyvin. Polveni ovat vieläkin kipeät Kiefferin takia, enkä pysty pitämään jalkaa oikealla paikallaan.
Menin katsomaan yhtä metsätietä, mutta en viitsinyt mennä loppuun asti sillä sen pituudesta ei ole tietoa. Eipä siinä mitään erityisen mielenkiintoista ollut, mutta on siellä ihan ok köpötellä kaikessa rauhassa. Yksi vesilätäkkö tuntui Rifsistä ylitsepääsemättömän syvältä, mutta muutaman pyynnön jälkeen siitäkin mentiin jo pienen hypyn kera. Lähdimme samaa reittiä takaisin, samalla laukaten ja ravaten vielä vähän.
Päästimme hepat heti Rifsin hoitamisen jälkeen ulos ja vein tarhaan heiniä. Oli aika "mielenkiintoista" siellä hyppiä talikon kera hätistelemässä ja väistelemässä joka suunnasta syöksyviä ahneita hevosia, jotka pukittelivat toisiaan päin ja yrittivät jokainen ehtiä heinille ensimmäisenä. Muutenhan ne kyllä kunnioittavat ihmisiä, eivätkä koskaan satuttaisi ihmistä tarkoituksella.
Hyvä fiilis jäi päälle koko päiväksi ja olen varma että myös Rifs nautti maasosta täysin rinnoin.
Tänään en päässyt tallille, koska olen vähintään joka toinen viikonloppu isälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti