Tiistaina olin taas tallihommia tekemässä, tällä kertaa Millan kanssa, mistä selvismmekin yllättävän nopeasti. Otimme hepat sisälle ja rupesimme harjailemaan Leeviä ja Rifsiä pientä lenkkiä varten, mutta lenkki lyheni huomattavasti, kävelimme n. kilometrin käynnissä, koska en ilman hokkeja viitsinyt jäiselle alamäelle lähteä liukastelemaan.
Tänään olikin ohjelmassa jo ratsastustunti ja satuloiden sovittelua flunssasta huolimatta.
Vähän kiireessä piti heppa laittaa kuntoon, koska olin laskeskellut että kentälle menoon menisi kauemmin. Matkan varrella sain kuitenkin äidille tyrkättyä ylimääräiset kamat ja pääsinkin ratsain matkaan; odoteltiin siellä sitten n. vartti parkkipaikalla pyörien.
Sovitetimme kaikkia neljää satulaa, mutta yksikään niistä ei ollut täysin sopiva ja lähimmäs sopivaa päässyt oli kauhea istua ! Hyhhyh, muutin mileni, Kiefferiä en tule koskaan ostamaan.
Mahdollisimman pian hyppäsin selkään, koska Rifs alkoi turhautua ja koittikin juosta koko ajan enemmän ja vähemmän pois alta. Alussa sai olla pidätteiden ja vauhdin kanssa tarkkana, kun taas loppua kohden meno hyytyi jopa laiskaksi. Ulkoapuja en meinannut saada läpi vasemmassa kierroksessa, kerran oltiin todella lähellä tuoliin törmämistä.
Muutenkaan Rifs ei ollut parhaimmillaan, vaan oli koko ajan kaatumassa sisään ja kyttäämässä ulos vaikka asetuksen pitikin olla sisään päin. Peräänantoon ratsastaminenkin oli harvinaisen vaikeaa ja huomasin tarvitsevani kymmenen kertaa paremman kunnon tälläisinä päivinä. En oikeasti edes muista koska olisin ennen tätä hengästynyt näin pahasti, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ärsytystaso oli korkealla, mutta se laski koska en voinut keskittyämsiihen. Suurimmalta osalta en ollut yhtään tyytyväinen omaan ratsastukseeni, joka ontui aika pahasti, mutta saatiin me muutamia hyviäkin pätkiä; hyvää keskilaukkaa ja vähän laukan lyhennystäkin, mikä on vaikeaa noin kokemattomalle hevoselle. Poika oli silti hieno ja yritti parhaansa jäykkyydestä huolimatta.
Sen tarkemmin en nyt rupea kertomaan, koska ei tehty mitään erikoista ja en keksi sanottavaa, joka kuvaisi mielialaani. Ok, onhan tuo uusi paikka joka jännittää, sää oli tuulinen ja pelottavia metsästäjä-setiä näkyi läheisen metsän laidalla, joten ihan ymmärrettävää se hepan stressaaminen.
En enää loimen selkään heittämisen jälkeen viitsinyt hypätä selkään, joten kävelimme tallille. Annoin Rifsin kuivua hetken tallissa ennen kuin päästin kaikki ulos kello neljän heiniä mussuttamaan.
Autoin vielä tallin seinien laitossa (lähinnä ojentelemalla ruuveja tms) ennen kotiin lähtöä.
Huomenna pitäisi päästä kentällä menemään taas ennen isälle lähtöä, eli lauantaiksi tulee valitettavasti taas vapaapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti