Minun pitäisi oikeasti aktivoitua niin bloggaajana kuin ratsastajanakin; olen juoksuttanut jo enemmän kuin laki sallii. Torstaista ei oikein ole mitään kerrottavaa ja perjantaina en päässyt tallille. Lauantaina kävin lyhyen lenkin ilman satulaa ja testailin ravia, mikä sujuikin aika hyvin.
Heitin Rifsin eteen pienen tupsun heinää herättämään sen - poloinen nuokkui ja oli ihan nukahtamispisteessä.
Olimme kentällä jo kymmentä minuuttia ennen tunnin alkuperäistä alkamisaikaa, mutta Kristina ilmoitti että myöhästyy vähän joten kerkesin verryttelemään Rifsiä varttitunnin ennen Kristinan saapumista. Siinä ajassa sain sen pyöristymään jo aika tasaisesti, melko matalana. Oli kyllä kiva huomata että sivuohjat ovat tehneet juoksuttaessa tehtävänsä, sillä Rifs ei ollut ollenkaan niin vahva edestä kuin yleensä loman jälkeen. Itseasiassa se oli loman jäljiltä jopa parempi ja kaikin tavoin miellyttävämpi ratsastaa, ei touhunnut omiaan vaan keskittyi apuihini täydellisesti.
Rupesimmekin tunnilla ravailemaan heti kun olin saanut Rifsin niin rennoksi ja alusta asti sujuikin aika hyvin. Välillä se koitti nousta muodosta, mutta sain sen korjattua melko nopeasti.
Alkuverryttelyjen jälkeen Kristina kertasi minulle teoriaa avoista ja hetken päästä rupesimmekin menemään niitä molemmilla pitkillä sivuilla, ensin vasempaan ja sitten oikeaan kierrokseen. Alkuun sujui vaihtelevasti, mutta pääosin onnistuimme ihan ok. Rifs koitti mennä turhan reippaasti, avuilta paeten, mutta sain sen kuriin aika helposti. Oikeaan kierrokseen avot olivat hivenen vaikeampia (muutenhan se on helpompi kierros Rifsille), sillä Rifs ei olisi halunnut venyttää vasenta puolta kropastaan. Sain senkin sujumaan loppujen lopuksi ihan hyvin. Samaa teimme ravissa, mikä sujuikin jo aika hyvin ja tasaisesti - harmi vain ettei saatu kuvaajaa mukaan.
Loppua kohden Rifs olikin jo todella väsynyt, sillä emme ottaneet nyt yhtään välikäyntejä pitkin ohjin. Sain siispä vielä vähän herätellä sitä ja pyytää kulkemaan ryhdikkäämmin, sekä muistuttaa että apuja kuuluu kuunnella heti. Teimme vielä siirtymisiä ja muutaman pysähdyksen, ennen kuin ruvettiin nostamaan muutamat laukat.
Aloitimme heti käyntinostosta, mikä menikin ihan hyvin. Ravinostossa minun ajoitukseni oli vähän jäljessä, joten tuli yksi väliaskel ennen itse laukkaa. Onneksi Rifsillä on kuitenkin niin hyvät nostot, ettei se tuollaisesta hermostu. Seuraava nosto sujuikin jo hyvin, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman siihen suuntaan.
Laukkojen jälkeen loppuverkkailin ravissa ja käynnissä antaen Rifsin venyttää kaulaansa oikein kunnolla. Väsyneenä se koittaa aina ruveta vähän painamaan mun kädelle, ettei joutuisi pitää itseään ryhdikkäänä.
Tallissa jätin loimet päälle ja heitin päiväheinät eteen. Jätin Rifsin talliin kuivumaan villaloimen kera.
Itse tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis, Rifs jaksoi hienosti kantaa itsensä ja se oli paremmin kuulolla kuin on nyt lähiaikoina ollut.
Kristinan mukaan meidän useat käyntilenkkimme ovat parantaneet Rifsin käyntiä, vaikka ei se ennenkään ollut huono. Joskus kun Rifs jännittyi se rupesi kävelemään astumatta alleen tms, mutta nyt on kyllä käynti kunnossa !
Minulla oli maanantainakin tunti, mutta siitä teen vielä tämän päivän puolella erillisen postauksen - siihen on jopa pari kuvaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti