Sometimes hard gets harder

Eilen menin tallille hyvissä ajoin ja puunasin Rifsin ihan kunnolla, tosin olin varautunut että meillä olisi enemmän aikaa, joten kiireessähän me taas lähdettiin (tunti nimittäin aikaistui vartilla).

Alkumatka sujui hyvin, ennen kuin kauhea jellona ilmestyi puskasta suoraan keskelle tietä - hui kauhea ties vaikka Rifs olisi joutunut paistiksi. Sitä siinä aikamme säästyttyä ja väisteltyä päästiin kentälle asti, vaikkakin siellä oli harmikseni taas muitakin.

Rifs oli todella vastahakoinen peräänantoon menemistä kohtaan, enkä meinannut saada sitä kulkemaan millää rehellisesti. Pää keikkui, se ei pyöristynyt niskasta ja ties mitä muuta. Muutenkin se oli selvästi jäykkä ja itsepäisyytensä vuoksi jouduin myöskin irrottelemaan paljon voimakkaammin ja enemmän kuin yleensä  - kädethän siinä  kärsii. Jouduin siispä käynnissä työskentelemään sen matalampaan muotoon kuin normaalisti, ettei pää ponnahda heti pystyyn ravissa.
Alkuun mentiin vain ympyrällä irrottelua jonka jälkeen tarkoituksena oli saada askellajeista isompia ja reippaampiakin. Ravissa ei Kristinan mukaan haitannut laukkaan rikkominen, kunhan ratsasti sitten sitä eteenpäin ja paremmaksi.meillä alkoi sujua jo ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin kentällä oleva kaveri lähti, mutta sen jälkeen mm.. ei niinkään. Alkuun yksi pieni säntäys laukassa jonka sain nopeasti hallintaan, jonka jälkeen Rifs toimi taas hetken aikaa, mutta kun laukkaa olin ratsastamassa paremmaksi Rifs näki paremmaksi ampaista kuin raketti kohti kentän toista päätä ja siitä äkkikäännöksellä toista ennen kuin sain mokoman kuriin. Annoin (valitettavasti) kävellä hetken puolipitkin ohjin ja seisoa paikoillaan (itsellä meinas mennä hermo, kun noin täytyy touhuta vaikka tunti oli pitkästä aikaa). Enää en kuitenkaan laukkaa nostanut, sillä tunsin oloni aika epävarmaksi ja olin varma että se tekisi sen uusiksi. Rifs tuntui kuin käsiinräjähtävältä pommilta jos vauhti kasvaisi vähänkin liikaa. Työstin kuitenkin vielä ravia ja käyntiä, ennen kuin Rifs sai vihdoin monien yritysten jälkeen rentoutua ja kulkea matalammassa muodossa ja asennossa.
Kristina sanoi tuollaisen päättömän säntäilyn johtuvan todennököisesti ns. uhmaiästä (yleensä viisivuotiaat hevoset ovat läpiratsastuksen jälkeisellä syksyllä aika toheloita, koska eivät pääse mudan vuoksi tarhassa riehumaan), minun testaamisestani ja väsymyksestä. Tunti loppui vasta 20.30 ja iltaruokien laitto ja heppojen nukkumaan meno on normaalisti 19.00 - 21.00, eli hyvin viime tingassa oli tunti. Kotiin päin kävelin; sain sen jo toimimaan enkä todellakaan kaivannut onnistumisen jälkeen uusia riehumiskohtauksia jos vaikka olisi jellona vielä puskissa vaanimassa.
Loimitin Rifsin vielä tallissa, sillä unohdin kiireessä ottaa loimen kentälle mukaan ja tuuppasin heinät ja sapuskat eteen.


Tänään en mennyt kuin juoksuttamaan Rifsiä liinassa n. 15 min (hikeen asti riehumista), harjaten pikaisesti ennen sitä. Kentällä oli taas se sama hevonen kuin eilenkin, mutta ei se niin häirinnyt. Alkukäynnit olimmekin saaneet aika hyvin  jo matkalla, joten pyysin aika pian jo ravia sekä laukkaa. Alkuun molemmissa se oli hyvin rauhallinen, mutta innostuttuaan herra paineli narun päässä hillitöntä laukkaa maustettuna parilla pukilla (näin sivusta katsoen en oikeastaan edes ihmettele miksi putosin..) niin kuin oli tarkoituskin; mielummin se saa purkaa energiaa juoksutuksessa kuin ratsuna. Oli mukava katsella kuinka hauskaa sillä oli, vaikka aina välillä mun oli kyllä tasapainoteltava samalla pitäen tiukast liinasta kiinni. Näin jatkettiin molempiin suuntiin, mutta lopettelimme ennen kuin toinen hevonen lähti (meilläkin oli kiire) joten eipä sen jälkeen tullut annettua riekkua :/ Toisen hevosen lähdettyä Rifs oli kuitenkin ihan pösilö; kyttäili milloin mitäkin ja vaikka seisoikin paikoillaan oli kuin mikäkin kirahvi. Hetken rauhoittelin sitä ennen kuin kävimme keräämässä kakat pois kentältä ja pääsimme yön pimeydessä pois. Tiellä rentoutuminen kesti hetken, mutta alkoi se kyttäilykin loppua.

Tallin jälkeen menimme käymään hevostytillä, mistä matkaan tarttui kolmisormirukkaset, fullneck villaloimi loppukäyntejä tms varten, Stübben shine jouhienhoitoaine sekä Hansbon suitset. Villaloimea ja suitsia sovitan vielä, mutta jos sopivat niin on kyllä helpottunut olo; loimi on huomiseksikin jo tarpeen ja suitset ovat niin ulkonäöltään kuin laadultaankin ihanat. Toivotaan vain että ne sopivat, sillä niitä ei ole x-full koossa (jos ei niin vaihtoon vain..).


Huomenna mulla on tunti klo. 15.00, täytyy toivoa että saan kuvaajan mutta en osaa yhtään sanoa (toivottavasti riehuminen jää vähemmälle).

Ps. luen nämä kaikki postaukset uudelleen ja korjailen kaikki huonolta kuulostavat kohdat, kiireessä tehdyn tekstin kyllä huomaa. Erikoispostaustoiveita vastaanotetaan !