Maybe it gets better..

Torstaina minun ei ollut ees tarkoitus mennä ratsatsamaan kenttävuokran puutteessa, mutta äiti järjestikin asian ja pääsin koeajamaan satulamme, ilman omaa satulavyötämme joka osoittautuikin liian pieneksi tähän satulaan, vaikka muiden kanssa toimi ihan hyvin. Noh, vaihtoon vaan. Onneksi saimme lainaan Leevin ja Kertun edellisen tallikaverin (joka lopetettiin kaviokuumeen vuoksi) vanhan satulavyön lainaan.

Heti ensimmäinen asia jonka kuulin tallille kävellessäni kun Suski, Janette ja Kerttu kävelivät vastaan oli, että mun estehevoseni oli hypännyt tarhan ja lantalan välissä olevien aitojen yli suoraan lantalaan, olettaen että sitä kautta pääsee sisään.

Itse löysinkin sen karsinasta, josta otin sen suoraan käytävälle jalkojen pesua varten. Sujuihan se alkuun ihan hyvin, kunnes Rifs astui huonon askeleen ja sai kenkänsä vinoon. Alkuun se ei aristanut jalkaa tai muutenkaan tehnyt mitään erilaista, vaan antoi mun irrottaa nauloja joillain pihdeillä (?) kaikessa rauhassa. Kahta viimeistä naulaa en kuitenkaan saanut irti, mutta onneksi Suski ja kumppanit saapuivat pian: Suskilla on kaikeksi onneksi kengitystavaroita ja sai jotenkin keploteltua kengän irti ennen kuin sattui pahemmin. Kun kenkä oli vielä paikoillaan Rifs ei pystynyt loppupeleissä varaamaan sille jalalle painoa yhtään ja kun lähti kävelemään eteenpäin ontui selvästi. Pakko sanoa etten ole hevosten kanssa niin pahasti aikaisemmin säikähtänyt, pani se ajattelemaan että mitä tulevaisuudesta tulisi jos sen jalka menisikin huonompaan kuntoon. Luojan kiitos heti kengän irrottua ontuminenkin lakkasi ja pystyimme jatkamaan normaalisti jalkojen pesua ja harjailua. Herrasella on enää yksi kenkä, joten kengitys taitaa tosiaan tulla tarpeeseen.. :D
Omalla satulalla siis menimme, onneksi ! Heti ensivaikutelmasta asti tykkäsin, oli mukava istua ja vaikutti kaikin puolin hyvältä.

Selkään nouseminen on varmaan pahin ongelma kaikista, pitäisi heti lähteä liikkeelle ennen kuin olen kunnolla edes selässä. Onneksi pysyn siinäkin ihan hyvin kyydissä, mutta pidätteistä huolimatta se tulee melkein joka kerta. Muuten meni koko matka kentälle todella hienosti, vaikka kuljimmekin vain otsalampun valossa pimeällä tiellä.

Kentällä oli tunti menossa, joten pysyttelin taas portin puoleisella päädyllä ympyrällä irrotellen ja asettaen. Yksin pyöristyminen ja peräänantoon ratsastus menevät melko helposti, mutta heti kun kentällä on joku muukin homma ei vain toimi, ainakaan heti alkuun. Loppua kohden meno parantuu aina, onneksi sentään kaatuminen  on vähentynyt huomattavasti jopa volteilla.

Rifsin hermot olivat yllättävän hyvät, joten pystyimme työskentelemään käynnissä heti alkuun jo kunnolla volteilla, ympyrällä ja muuten vain irrotellen. Alku ei todellakaan sujunut, herra tuntui ajattelevan että irrottelu ja asetus on ihan turhaa hommaa - voihan sitä kävellä muutenkin. Se tuntuu jäykältä kuin rautakanki ja tunnnit sujuvat vaihtelevasti, on se kuitenkin kentälläkin alkanut rentoutumaan joten eiköhän se siitä.
Ravissa sain Rifsin jo hieman pyöristymään, mutta hyvin epätasaisesti :/. Laukka pyöri heti ihan hyvin, mutta pyöristyminen katosi heti joten jouduin laukkaakin läpiratsastamaan suht kauan. En loppuverkannut  pitkiä aikoja, koska käveelehän se kotiinkin rennosti pitkien ohjien kera. En tehnyt mitään erikoista tai uusia asioita, joten en nyt viitsisi koko aikaa samasta aiheesta selittää.

Perjantaina kävin nopeasti tekemässä tallityöt koulun jälkeen, mutta huomenna mulle onkin tulussa kaveri mukaan tallille ja päästään todennäköisesti hyppäämään sekä saadaan kuvia. (: eipäs olekkaan, isänpäivän takia kaikille tuli menoa