Everything isn't as easy as I thought

Mira teki minulle bannerin, mutta saattaa olla että hän tekee vielä toisenkin kunhan saadaan lisää kuvia.

Seuraava tunti olikin jo heti maanantaina, mikä oli itseasiassa ihan hyvä asia. Harjasin Rifsin huolellisesti korvista kavioihin. Kentälle oli tarkoitus lähteä ajoissa, mutta kerkesin juuri ja juuri selkään ennen Kristinan saapumista.

Rifs oli alussa jäykkä, mutta en usko että tahallaan, todennäköisesti se oli vain väsynyt edellisestä tunnista. Verryttyään se alkoi taas tuntumaan mukavalta ratsastaa ja tällä kertaa rupesin tekemään avoja jo alkuverryttelyssä. Ne eivät sujuneet yhtä hyvin kuin viimeeksi, mutta ei kauhean huonostikkaan. Väliin tein kaiken maailman ympyröitä ja sainkin Rifsin taas kuulolle.
Alkuverryttelyjen jälkeen teimme siirtymisiä ja ne sujuivatkin loppujen lopuksi hyvin. Minun jalkani lähti vain harhailemaan taaksepäin, osasyynä olivat tönköt talviratsastushousut ja osasyynä väsymykseni. Täytyy vain ensi kerralla olla tarkempi jalkojen kanssa.
Kahdeksikkoa ratsastaessa mun pitää muistaa kunnollinen suoristus, vaikkakin menimme sitä nyt vain huomataksemme erot suuntien välillä. Oikeaan kierrokseen sain sen paremmin läpi, kuten melkein aina, mutta vasemmassa Rifs koitti tunkea ulkojalkaa vasten. Alkuun kahdeksikot eivät onnistuneet, mutta  loppua kohden sain senkin toimimaan.
Tämän jälkeen teimme taas ravi - seis - ravi siirtymisiä, jonka jälkeen valmistelin ravista laukan ja nostin. Ensimmäinen nosto meni hyvin ja sain myöskin kutistettua ympyrää niin, ettei se ollut enää lähelläkään aitoja. Minä jäin alkuun aina välillä kiinni sisäohjaan, mutta heti kun vain johdin sillä kevyesti Rifskin ymmärsi homman nimen. Samaa teimme molempiin suuntiin.
Loppuverryttelimme samalla tavalla kuin yleensä ja siitä kävelimme tallille, jossa laitoimmekin hevoset heti iltaruokien jälkeen nukkumaan.

Rifs on ollut nyt näinä kahtena päivänä mahtava ratsastaa ja hyvin yhteistyöhaluinen, maanantainakin yritti kaikkensa väsymyksestään huolimatta !

Meillä on nyt wintec 500 cair estesatula sovituksessa, mutta ennen testausta on saatava kaari vaihdettua, mikä ei olekkaan enää niin helppoa (ainakaan meille, jotka eivät ole ikinä nähneet miten se tarkalleen ottaen tehdään).

Kuvat (c) Emilia Kujala
Olen hyvin tietoinen jalkani asennosta noissa kuvissa, samoin kehoni, mutta tuollaista asentoa minulla harvemmin näkyy.

You shine bright like a diamond

Minun pitäisi oikeasti aktivoitua niin bloggaajana kuin ratsastajanakin; olen juoksuttanut jo enemmän kuin laki sallii. Torstaista ei oikein ole mitään kerrottavaa ja perjantaina en päässyt tallille. Lauantaina kävin lyhyen lenkin ilman satulaa ja testailin ravia, mikä sujuikin aika hyvin.


Heitin Rifsin  eteen pienen tupsun heinää herättämään sen - poloinen nuokkui ja oli ihan nukahtamispisteessä.

Olimme kentällä jo kymmentä minuuttia ennen tunnin alkuperäistä alkamisaikaa, mutta Kristina ilmoitti että myöhästyy vähän joten kerkesin verryttelemään Rifsiä varttitunnin ennen Kristinan saapumista. Siinä ajassa sain sen pyöristymään jo aika tasaisesti, melko matalana. Oli kyllä kiva huomata että sivuohjat ovat tehneet juoksuttaessa tehtävänsä, sillä Rifs ei ollut ollenkaan niin vahva edestä kuin yleensä loman jälkeen. Itseasiassa se oli loman jäljiltä jopa parempi ja kaikin tavoin miellyttävämpi ratsastaa, ei touhunnut omiaan vaan keskittyi apuihini täydellisesti.
Rupesimmekin tunnilla ravailemaan heti kun olin saanut Rifsin niin rennoksi ja alusta asti sujuikin aika hyvin. Välillä se koitti nousta muodosta, mutta sain sen korjattua melko nopeasti.
Alkuverryttelyjen jälkeen Kristina kertasi minulle teoriaa avoista ja hetken päästä rupesimmekin menemään niitä molemmilla pitkillä sivuilla, ensin vasempaan ja sitten oikeaan kierrokseen. Alkuun sujui vaihtelevasti, mutta pääosin onnistuimme ihan ok. Rifs koitti mennä turhan reippaasti, avuilta paeten, mutta sain sen kuriin aika helposti. Oikeaan kierrokseen avot olivat hivenen vaikeampia (muutenhan se on helpompi kierros Rifsille), sillä Rifs ei olisi halunnut venyttää vasenta puolta kropastaan. Sain senkin sujumaan loppujen lopuksi ihan hyvin. Samaa teimme ravissa, mikä sujuikin jo aika hyvin ja tasaisesti - harmi vain ettei saatu kuvaajaa mukaan.
Loppua kohden Rifs olikin jo todella väsynyt, sillä emme ottaneet nyt yhtään välikäyntejä pitkin ohjin. Sain siispä vielä vähän herätellä sitä ja pyytää kulkemaan ryhdikkäämmin, sekä muistuttaa että apuja kuuluu kuunnella heti. Teimme vielä siirtymisiä ja muutaman pysähdyksen, ennen kuin ruvettiin nostamaan muutamat laukat.
Aloitimme heti käyntinostosta, mikä menikin ihan hyvin. Ravinostossa minun ajoitukseni oli vähän jäljessä, joten tuli yksi väliaskel ennen itse laukkaa. Onneksi Rifsillä on kuitenkin niin hyvät nostot, ettei se tuollaisesta hermostu. Seuraava nosto sujuikin jo hyvin, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman siihen suuntaan.
Laukkojen jälkeen loppuverkkailin ravissa ja käynnissä antaen Rifsin venyttää kaulaansa oikein kunnolla. Väsyneenä se koittaa aina ruveta vähän painamaan mun kädelle, ettei joutuisi pitää itseään ryhdikkäänä.

Tallissa jätin loimet päälle ja heitin päiväheinät eteen. Jätin Rifsin talliin kuivumaan villaloimen kera.

Itse tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis, Rifs jaksoi hienosti kantaa itsensä ja se oli paremmin kuulolla kuin on nyt lähiaikoina ollut.

Kristinan mukaan meidän useat käyntilenkkimme ovat parantaneet Rifsin käyntiä, vaikka ei se ennenkään ollut huono. Joskus kun Rifs jännittyi se rupesi kävelemään astumatta alleen tms, mutta nyt on kyllä käynti kunnossa !

Minulla oli maanantainakin tunti, mutta siitä teen vielä tämän päivän puolella erillisen postauksen - siihen on jopa pari kuvaakin.

Show me your moves, baby

Tänään pääsin taas pitkästä aikaa tallille ja kaikki kolme olivat heti hörisemässä tervehdyksiä ♥.

Tein tallihommat kaikessa rauhassa, vaikkakin muutamia tavaroita joutui etsimään pidemmän tovin; talli on jo siinä pisteessä että sähköasentajat pääsevät töihin, jonka takia tavarat ovat liikkuneet normaaleilta paikoiltaan paikkoihin joista en niitä osannut etsiä (onhan siellä sähköt aikaisemminkin ollut, mutta nyt saadaan viimeisen päälle kuntoon).

Päiväheinien jälkeen otin hepat sisään, hoidin Rifsin pikaisesti ja lähdin juoksuttamaan. Poitsulla oli virtaa vaikka muille jakaa ja se esittikin varsin komeaa ravia sekä laukkaa, vaikka käynti ei olisikaan kiinnostanut yhtään. Perä lensi korkealle ja vauhti oli huima - taisi olla hyvä ratkaisu tämä juoksuttaminen ennen keskiviikon ratsastusta (juoksutan vielä huomenna pidempään, käyttäen enemmän aikaa ja testaillen ovatko sivuohjat sopivat vai pitääkö vaihtaa x-fulliksi). Loppujen lopuksi Rifsin hermot eivät kuitenkaan kestäneet kävelyä ja yksin oleskelua, kun muut odottivat muka jo iltaruokiaan tallissa (iltaruokiinhan oli vielä puolitoista tuntia aikaa). Kävelimme hetken ympyrää molempiin suuntiin ja siitä sitten talliin.
Rifs ei hionnut, joten melko nopeasti sain hepat myöskin takaisin tarhaan. Vähän ennen seitsemää otin ne takaisin sisään ja tuuppasin ruoat eteen, joten n. viittä yli seitsemän lähdin kotiin päin.

Tässä näitä kuvia joulupäivältä, laatu on vähän mitä on koska minun järkkärini ei ole parhaimmillaan pimeässä eikä minun kuvaustaitonikaan ole vielä huipussaan.

Syksyinen ulkoasu on tarkoitus muuttaa heti kun pystyn, mutta saa nyt nähdä että koska kuvatilanteeni on sopiva sellaista varten (ja saanko jonkun banneria vääntämään).

Let's fly to the skies

Mulla ei ole ollut inspiraatioa kirjoittaa, mutta olen tallilla käynyt ihan normaalisti.

Tässä välissä Rifs on ehtinyt jo pudottaa yhden kengän ja saada toisen tilalle, ollaan testattu ohjasajoa ja käyty tunneilla.

Ohjasajossa herra olikin vähän turhankin innoissaan, sillä kun laitoimme ohjat hieman normaalista poiketen ja laitoimme herran kulkemaan ympyrällä, ohjat taisivat hivenen häiritä ja pukkilaukka olisi ollut mieluisin askellaji ja minähän päädyin hankeen vatsalleni raahautumaan muutamaksi metriksi; onneksi minulla oli apulainen mukana ! 

Muuten Rifs tajusi kyllä ohjasajon idean hyin.Rifs on koulua vääntäessä toiminut ihan ok hyvin, aluksi on ollut miltei joka tunnilla todella jäykkä, mutta varsinkin perjantain tunnilla sain sen ratsastettua läpi ja herra kulkikin kauniin tasaisessa peräänannossa jokaisessa askellajissa - vain laukannostoissa meinasi pää nousta takaisin ylös.

Tiistaina kävimme pihatiellä harjoittelemassa myös ilman satulaa köpöttelyä, ensimmäistä kertaa ilman taluttajaa ja toista kertaa koskaan ! Eihän se Rifsiä mitenkään jännittänyt, käveltiin rauhassa koko tienpätkää hetken ja pakko sanoa että olin ylpeä, luulin herran stressaavan paljon enemmän.

Muuten saisin tähän postaukseen kuviakin, mutta en kerennyt kotona niitä koneelle siirtämään ja unohdin muistikortin kotiin /:. Laitan niitä sitten tänne kunhan pääsen kotiin asti.

Ainakaan viikkoon en pysty uutta postausta tehdä, koska olen isälläni ainakin osan lomasta. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013 !

Everyday can't be as fun as the day before

En ole viitsinyt kirjoitella, koska tunti peruttiin enkä ole pahemmin mtn tehnyt - juoksuttanut ja mennyt muutaman käyntilenkin teitä pitkin.

Torstaina käytiin aluksi lyhyellä maastolla, eikä edes laukattu. Rifs oli kokonaisuudessaan ihan räjähdysherkkä ja säpsy - kauhea yhdistelmä. Loppujen lopuksi se osasi kuitenkin olla kiltisti.

Iltapäiväksi Rifsille oli luvassa Lauran läpiratsastus, joten lähdettiin kentälle hyvissä ajoin. Aluksi juoksutettiin poikaa sivuohjien kanssa ja koitettiin saada se riehumaan, vaikka ei sieltä tullut kuin muutama lyhyt kiihdytys.
Ratsastaessa se oli kuulemma etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykkä ja puri kuolaimeen kiinni. Muutenkin se oli edestä yllättävän vahva, eikä keskittynyt ollenkaan. Komentamisen vuoksi Rifs uhkaili jopa pystyynnousuilla ja oli kuin lentoon lähdössä.

Perjantaina kävin itse kentällä n. 20-30 min, verrytellen lauantain tuntia varten. Kuljimme ympyrällä irrotellen ja pyöritellen jokaisessa askellajissa, vaikka laukkaa ei otettukkaan kuin muutama askel (sen verran että toimi kiltisti, eikä ruvennut riehumaan omiaan).

Lauantaina olikin jo tunti, mitä odottelinkin jo innolla. Rifs oli kova edestäpäin ja tasaiseen peräänantoon saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta loppujen lopuksi sain sen kulkemaan hieman paremmin. Rifs koitti kokoajan laiskotella, ettei joutuisi työllistämään takapäätään kunnolla joten piti herätellä jatkuvasti, mikä on sinäänsä outoa kun ottaa huomioon että Rifs ei todellakaan ole laiska. Työskentelimme koko 45 minuutin ajan ympyrällä hioen siirtymisiä. Laukat sujuivat alusta asti hyvin, eikä poni tehnyt mitään ihmeellistä.

Kuvia ei vieläkään saatavilla, kun ei kuvaajaakaan ole saatavilla melkein koskaan. :/

Sometimes hard gets harder

Eilen menin tallille hyvissä ajoin ja puunasin Rifsin ihan kunnolla, tosin olin varautunut että meillä olisi enemmän aikaa, joten kiireessähän me taas lähdettiin (tunti nimittäin aikaistui vartilla).

Alkumatka sujui hyvin, ennen kuin kauhea jellona ilmestyi puskasta suoraan keskelle tietä - hui kauhea ties vaikka Rifs olisi joutunut paistiksi. Sitä siinä aikamme säästyttyä ja väisteltyä päästiin kentälle asti, vaikkakin siellä oli harmikseni taas muitakin.

Rifs oli todella vastahakoinen peräänantoon menemistä kohtaan, enkä meinannut saada sitä kulkemaan millää rehellisesti. Pää keikkui, se ei pyöristynyt niskasta ja ties mitä muuta. Muutenkin se oli selvästi jäykkä ja itsepäisyytensä vuoksi jouduin myöskin irrottelemaan paljon voimakkaammin ja enemmän kuin yleensä  - kädethän siinä  kärsii. Jouduin siispä käynnissä työskentelemään sen matalampaan muotoon kuin normaalisti, ettei pää ponnahda heti pystyyn ravissa.
Alkuun mentiin vain ympyrällä irrottelua jonka jälkeen tarkoituksena oli saada askellajeista isompia ja reippaampiakin. Ravissa ei Kristinan mukaan haitannut laukkaan rikkominen, kunhan ratsasti sitten sitä eteenpäin ja paremmaksi.meillä alkoi sujua jo ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin kentällä oleva kaveri lähti, mutta sen jälkeen mm.. ei niinkään. Alkuun yksi pieni säntäys laukassa jonka sain nopeasti hallintaan, jonka jälkeen Rifs toimi taas hetken aikaa, mutta kun laukkaa olin ratsastamassa paremmaksi Rifs näki paremmaksi ampaista kuin raketti kohti kentän toista päätä ja siitä äkkikäännöksellä toista ennen kuin sain mokoman kuriin. Annoin (valitettavasti) kävellä hetken puolipitkin ohjin ja seisoa paikoillaan (itsellä meinas mennä hermo, kun noin täytyy touhuta vaikka tunti oli pitkästä aikaa). Enää en kuitenkaan laukkaa nostanut, sillä tunsin oloni aika epävarmaksi ja olin varma että se tekisi sen uusiksi. Rifs tuntui kuin käsiinräjähtävältä pommilta jos vauhti kasvaisi vähänkin liikaa. Työstin kuitenkin vielä ravia ja käyntiä, ennen kuin Rifs sai vihdoin monien yritysten jälkeen rentoutua ja kulkea matalammassa muodossa ja asennossa.
Kristina sanoi tuollaisen päättömän säntäilyn johtuvan todennököisesti ns. uhmaiästä (yleensä viisivuotiaat hevoset ovat läpiratsastuksen jälkeisellä syksyllä aika toheloita, koska eivät pääse mudan vuoksi tarhassa riehumaan), minun testaamisestani ja väsymyksestä. Tunti loppui vasta 20.30 ja iltaruokien laitto ja heppojen nukkumaan meno on normaalisti 19.00 - 21.00, eli hyvin viime tingassa oli tunti. Kotiin päin kävelin; sain sen jo toimimaan enkä todellakaan kaivannut onnistumisen jälkeen uusia riehumiskohtauksia jos vaikka olisi jellona vielä puskissa vaanimassa.
Loimitin Rifsin vielä tallissa, sillä unohdin kiireessä ottaa loimen kentälle mukaan ja tuuppasin heinät ja sapuskat eteen.


Tänään en mennyt kuin juoksuttamaan Rifsiä liinassa n. 15 min (hikeen asti riehumista), harjaten pikaisesti ennen sitä. Kentällä oli taas se sama hevonen kuin eilenkin, mutta ei se niin häirinnyt. Alkukäynnit olimmekin saaneet aika hyvin  jo matkalla, joten pyysin aika pian jo ravia sekä laukkaa. Alkuun molemmissa se oli hyvin rauhallinen, mutta innostuttuaan herra paineli narun päässä hillitöntä laukkaa maustettuna parilla pukilla (näin sivusta katsoen en oikeastaan edes ihmettele miksi putosin..) niin kuin oli tarkoituskin; mielummin se saa purkaa energiaa juoksutuksessa kuin ratsuna. Oli mukava katsella kuinka hauskaa sillä oli, vaikka aina välillä mun oli kyllä tasapainoteltava samalla pitäen tiukast liinasta kiinni. Näin jatkettiin molempiin suuntiin, mutta lopettelimme ennen kuin toinen hevonen lähti (meilläkin oli kiire) joten eipä sen jälkeen tullut annettua riekkua :/ Toisen hevosen lähdettyä Rifs oli kuitenkin ihan pösilö; kyttäili milloin mitäkin ja vaikka seisoikin paikoillaan oli kuin mikäkin kirahvi. Hetken rauhoittelin sitä ennen kuin kävimme keräämässä kakat pois kentältä ja pääsimme yön pimeydessä pois. Tiellä rentoutuminen kesti hetken, mutta alkoi se kyttäilykin loppua.

Tallin jälkeen menimme käymään hevostytillä, mistä matkaan tarttui kolmisormirukkaset, fullneck villaloimi loppukäyntejä tms varten, Stübben shine jouhienhoitoaine sekä Hansbon suitset. Villaloimea ja suitsia sovitan vielä, mutta jos sopivat niin on kyllä helpottunut olo; loimi on huomiseksikin jo tarpeen ja suitset ovat niin ulkonäöltään kuin laadultaankin ihanat. Toivotaan vain että ne sopivat, sillä niitä ei ole x-full koossa (jos ei niin vaihtoon vain..).


Huomenna mulla on tunti klo. 15.00, täytyy toivoa että saan kuvaajan mutta en osaa yhtään sanoa (toivottavasti riehuminen jää vähemmälle).

Ps. luen nämä kaikki postaukset uudelleen ja korjailen kaikki huonolta kuulostavat kohdat, kiireessä tehdyn tekstin kyllä huomaa. Erikoispostaustoiveita vastaanotetaan !

Young, wild 'n' free

Olen kirjoittanut tästä viikosta jo monta kertaa, mutta luonnokseksihan se on jäänyt. Koko viikosta en postausta halua julkaista - en vain ole päässyt koneelle julkaisemaan tekstejä ja kännykällä bloggaaminen ei oikein innosta.

Maanantaina en mennyt tallille perhesyistä, mutta muuten olen liikuttanut Rifsiä joka päivä. Tipuinkin kerran kun herra innostui raviristikon jälkeen ja lähti ryöstämään hillitöntä laukkaa yllättäen mut samalla sitten pukilla.. Herra lähti karkuteille muutaman metrin verran, mutta antoi pian kiinni.

Tänään kävimme Suskin kanssa maastossa, kiertäen hiekkakuopat. Kävelimme jälleen suurimman osan, joten matkaan tuhlaantui vähän vajaat pari tuntia. Rifsiä jännitti erityisesti puolivieras hevonen joka tuli metsässä vastaan, pää korkealla hörhellystä siitäkin sitten seurasi. Onneksi päästiin kauemmaksi ja Rifs pystyi taas rentoutumaan.

Koitan kysellä paria kuvaa perjantaista (ei kyllä kumpikaan olla parhaimmillamme, mutta parempi sekin kuin ei mtn).

Huomenna taas on tunti, joten siitä sitten myöhemmin !(: