You and me together, there's nothing better

Tätä päivää voi kuvailla vain yhdellä sanalla, täydellinen.

Hain Rifsin yksikseen tarhasta puoli neljän aikoihin, mutta vaikka antoikin kiltisti kiinni talliin meno yksin jännitti hirveästi. Ensimmäisen vartin ajan poju stressasi hirveästi lauman jättämisestä, mutta loppujen lopuksi se rentoutui (samaa ei voinut sanoa ulkona odottavista laumakavereista jotka huusivat täyttä kurkkua ja riehuivat sydämensä kyllyydestä).
Puunasin pojan kunnolla ennen juoksuttamaan lähtöä (reilun viikon tauon jälkeen en halua lähteä tunnille ilman juoksutusta, koska poika oli tarhassakin juoksufiiliksissä ennen kuin hain sen ja selvästi keskeytin aikomuksen formuloida) ja heitin sille niskaan juoksutusvyön, suitset, sivuohjat ja liinan.

Itse juoksutukseen meni suurinpirtein puoli tuntia, mutta hangen vastuksen takia se oli aika laiskaa menoa jo vartin jälkeen. Kävin läpi kaikki askellajit lyhyesti niin sivuohjilla kuin ilmankin. Silloin tällöin tuli spurtteja loppuun asti, muttei mitenkään merkittävästi.
Loppukäynnit kävelimme tiellä, noin 10 minuuttia hengityksen tasaamiseksi.
Poju hikosi vähän, joten laitoin sen karsinaan kuivumaan ja lepäämään tuntia odotellessa.

Olin kentällä jo varttia ennen Kristinaa, joten lämmittelin Rifsin kunnolla pääty-ympyrällä, jolla aina aloitamme ja aloitin irrottelun hyvissä ajoin. Alkuun Rifs oli hirveä ratsastaa, mikä tosin ei tullut yllätyksenä lomailun jäljiltä. Se yritti parhaansa mukaan juosta alta pois ja vastusteli apujani kaikin keinoin. Pian huomasin kuitenkin kolmipalojen olleen hyvä ratkaisu, sillä Rifs alkoi antamaan periksi ja pian tunsin sen olevan kuin eri hevonen (nivelillä se oli huomattavasti raskaampaa ja inhottavampaa kummallekkin). Sain ratsastettua sitä rennommaksi ja pian myös kuolaimeen kiinni pureminen loppui. Otin pätkän ravia molempiin suuntiin, eikä mitään muuttunut joten siirryin takaisin käyntiin. Ratsastin muutaman voltin, joihin olin aika tyytyväinen.

Kristina huomioikin Rifsin hyvännäköiset liikkeet ja muodon heti tultuaan, mikä kieltämättä nostatti hymyn huulille.
Otimme nopeasti takaisin raviin, alkuun kevyttä ravia mutta pian siirryin takaisin käyntiin, koska tehtävä vaihtui: aloimme harjoittelemaan vastataivutuksen alkeita, niin sanotusti puolikasta vastataivutusta. Ideana oli asettaa Rifs ulospäin, heittää sisäjalkoja sisäänpäin ja takajalkoja ulos. Se tuotti meille paljon vaikeuksia, sillä viikon tauon jälkeen Rifsin vinous näkyi taas aika selvästi eikä se olisi millään halunnut mennä vähän inhottavampaan asentoon. Aikamme taisteltua sain sen toteutettua melko hyvin ja sen kyllä tunsin hauiksissa asti. Suoristin Rifsin hetken päästä ja eron kuulemma huomasi, poju  kulki suorana ja lisämausteeksi vielä hyvällä käynnillä ja sopivalla muodolla. Jatkoimme tehtävää raviin asti, enkä osannut istua satulassa yhtään. Keskityin liikaakin itse tehtävään ja unohdin käyttää istuntaa avukseni, jonka ansiosta istuin siellä kuin mikäkin Iines Ankka. Sen sain kuitenkin loppujen lopuksi korjattua, jolloin suorituksemmekin parani huomattavasti.
Suunnan vaihdon jälkeen oletimme vastataivutuksen olevan vasempaan kierrokseen helpompaa, koska Rifs on vähän kuin vasenkätinen ihminen, mutta olimme kyllä pahemman kerran väärässä. Rifs yritti jatkuvasti taipua liikaa sisäänpäin, eikä ulospäin lainkaan. Takapää ei meinannut siirtyä millään, mutta etupää senkin edestä. Kauhean työn ja hikoilun jälkeen sain sen lopulta toimimaan niin ravissa kuin käynnissäkin, joten päästin sen suoristumaan.

Ratsastin ravissa ja käynnissä muutaman voltin, joista muutama oli 'ihan hienojakin'.
Välikäyntien jälkeen ravailin vielä vähän, kunnes otin taas käyntiin ja valmistelin laukannoston, mistä seurasikin hallittu nosto ja hyvä laukka. Vasempaan kierrokseen molemmat nostot sujuivat yhtä hyvin kuin itse laukkakin ja kyydissä oli yhtä mukava istua kuin aina. Oikeaan kierrokseen muoto aukesi molemmissa nostoissa jonkin verran, mutta emme voineet jäädä sitä työstämään väsyneen hevosen kanssa.

Vihdoin pääsimme loppuraveille pitkin ohjin molempiin suuntiin, mutta lopetin lyhyeen, kun virta loppui kesken kentän raskaan pohjan vuoksi. Kentällä kävelin vielä muutaman kierroksen, mutta loimitettuani Rifsin lähdin kävelemään tallille.

Tunti oli selvästi raskas, sillä satulahuovan kohdalta Rifs oli hionnut vaahtoon asti ja muutenkin poloinen oli ihan litimärkä.
Tallilla vaihdoin loimen ja ruokin hevoset, vaikka jouduinkin lähtemään nopeasti kun kyyti odotteli jo.

Saimme Kristinalta vinkin kengän pudotteluiden estämiseksi; tarhaan tuplabootsit, ensin liian isot jotka menevät vähän ylikin ja niiden päälle pienemmät, että isommat pysyvät oikein päin.

Lisäksi Kristina ehdotti, että jos esim. Rähille tulee kisat tässä keväällä voisin ehdottomasti mennä kokeilemaan onneani, mutta taitaa paikka olla toinen sillä Rähille tulee koulukisat vasta syksyllä. Pidän kuitenkin silmäni auki pienempien seurakisojen varalta, koska minnekkään Laakspohjan tapaiseen emme viitsi ensimmäisiin kisoihin mennä - kolmesta isosta ovesta tulee jokaisesta hevosia maneesiin, se olisi todennäköisesti vielä liian stressaavaa.

Näin jälkikäteen tunnelma on kuitenkin mahtava, koska huomasin minun ja Rifsin työskentelyn johtaneen selvään edistykseen. Se saattaa olla hiomaton timantti nyt, mutta tulevaisuudessa se säihkyy kirkkaammin kuin yksikään tähti ♥. Kliseistä ehkä, mutta totta.

Seuraava tunti on joko seuraavana sunnuntaina tai maanantaina, ellei sitten molempina.