I believe I can fly

Kommmentteja voisi mielellään laittaa, että tietäisin mitä pidätte blogista ja mitä voisin parantaa. Toteutan myös mielelläni erikoispostauksia tms, jos joku niitä haluaa. Videopostaukset saattavat tuottaa vähän hankaluuksia koska minun koneellani ei toimi yksikään videoneditointi ohjelma, mutta muita ongelmia ei pitäisi olla.

Tänään pääsin tallille jo melkein heti koulun jälkeen. Tarkoituksena oli tehdä tallivuoro kokonaan, mutta Suski olikin jo ehtinyt siivota karsinat.

Kysäisin Suskilta tallissa, että kun hän jo aikaisemmin puhui Leevin satulan testaamisesta Rifsille varasatulaksi, voitaisiinkohan sitä testata, ettei pollen ratsastus jäätyisi kokonaan ilman omaa penkkiä. Onnekseni se onnistui, mutta ensin toki harjasin herran huolellisesti ja Suski auttoi jalkojen huuhtelun kanssa, koska eilen se meni tosiaan päin puuta. Nyt herramoli kuitenkin varsin rentona, paria satunnaisat jalan nostoa lukuunottamatta ja alahuulikin värisi mielihyvästä.

Satula näytti sopivan aika hyvin, ei hiertänyt säkää tai selkärankaa ja koska se on joustorunkoinen muuta ongelmakohtaa ei pitäisi olla mahdollista tulla. Olin kuitenkin tyytyväisillä mielin, sillä se tarkoittaa että voin ratsastaa kunnolla, niin maastossa kuin kentälläkin. Suitset vain päähän ja menoksi !

Tielle oli laitettu uudet rummut, joiden päällä oli levyt estämässä uppoamista, sillä niistä kohdin tie on todella pehmeä. Ensimmäisen yli sain talutettua, jonka jälkeen ratsain pääsin seuraavan, mutta kolmannesta en saanut sitä yli, koska vieressä oli joku polku ja Rifs olisi paljon mielummin lähtenyt sinne. Tämän takia laskeuduin selästä alas taluttamaan viimeisen rummun yli, jonka jälkeen pääsin vihdoin selkään.
Menimme n. 4-6 km lenkin, suurin osa käyntiä ja ravia, mutta kunhan ylimääräiset energiat saatiin pois nostin laukan ylämäkeen ja hyvinhän se meni ! Rifs innostui, mutta pysyi käsissä ja oli muutenkin mahtavan tuntuinen selkään. Takaisin tullessa vauhtia oli yhä jäljellä ja päästeltiinkin hieman sekä ravissa että laukassa, silloin kun ei pitänyt varoa autoja tai pelottavia tiilikasoja. Käveltiin toki myöskin reilusti ja kotiin päin mennessä päästiin niiden pelottavien rumpujenkin yli ratsain. Kolme kertaa jouduin matkan varrella laskeutumaan selästä potkimaan lantaa pois tieltä, taisi poikaa vähän jännittää.

Tallissa huutelikin Kerttu jo rakastaan, vaikka Rifs vähät välitti tuollaisesta huomiosta. Vähän hörisi vastaukseksi, mutta muuten jätti koko tamman omaa arvoonsa,

Testasin vielä harjauksen jälkeen suojia sekä kahta loimea ja hyvinhän ne istuivat ! Nyt on siis sopivat paksu fleeceloimi ja hyvältä vaikuttava talviloimi, kamojen ostossa taitaa päästä aina askeleen lähemmäs kaikkea tarvittavaa ja samalla kaksi taakse päin kun tajuaa että pitäähän se ja se olla myös.

Lopuksi vielä vaihdoin Kertun ja Rifsin vedet, sekä tein aamu- ja iltaruoat hevosille.

Huomenna olen menossa tutulleni katsomaan josko siellä olisi sopivia kamoja, nimittäin fleecevuorista sadeloimea, toppaloimea, ratsastusloimea ja kuljetussuojia. Mahdollisesti vilkaisen myöskin yhtä huopaa sillä senkin saisin arvoonsa nähden suht halvalla, mutta täytyy nyt katsoa onko siihen varaa kenttävuokrien seassa.
Lisäksi minulla on huomenna tallivuoro, joten teenkin sitten kaikki tallihommat samantien.

Tänään ei tosiaan tullut kuvia, eikä tule huomennakaan, mutta kuka tietää sitten keskiviikosta jos vaikka saisinkin kuvaajan mukaani ?;)