Lets run far away

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, menin tänään jo aikaisin aamusta tallille.

Rifs oli ilmeisesti ottanut ensimmäisen yön melko rauhallisesti ja keskittynyt syömiseen, koko karsina oli kaluttu tyhjäksi.

Päästimme aluksi Rifsin ja Leevin yhdessä, jotta pojat saisivat selvittää välejään ennen kuin täytyy tulla mustasukkaiseksi Kertusta ja se toimikin hienosti; hetken päästä ne olivat jo sulassa sovussa ja uskaltautuneet rapsuttelemaan toisiaan. Kertun saavuttua paikalle piti vähän riehua, sillä heti ensimmäiseksi se rupesi ahdistelemaan Rifs-parkaa, jota se näytti ärsyttävän ja muutaman kerran Rifs uhkasikin potkaista ja pukitteli Kerttua päin. Loppujen lopuksi hepat saivat kauheita spurtteja pitkin tarhaa (pelkäsin jo että kengät irtoavat mutaan, sillä niitä ei olisi sieltä enää löytynyt) ja tutkivat koko alueen läpi. Hetken päästä ne kuitenkin rauhoittuivat ja näyttivät tulevan toimeen.

Myöhemmin kävin yrittämässä Rifsin kiinni ottoa tarhasta, mutta se päätyi ilman apua siihen että Rifs rupesi pakenemaan aina kun lähestyin ja meinasin jopa lentää naamalleni mutaan, kun kumisaappaat jäivät kiinni maahan. Suski sai älynväläyksen ja haki kaurakipon, jonka avulla sain kuin sainkin Rifsin kiinni ja pääsimme ehjin nahoin talliin, vaikka päädyimmekin lopulta ottamaan kaikki sisään, sillä ne olivat todella rauhattomia jos yksikin lähti, myöhemmin totutamme koko poppoon siihenkin.

Huuhtelin pojun jalkoja vähän, vaikka en viitsinyt kiusata sitä sen enempää sillä Rifs rupesi steppaamaan ja touhuamaan omiaan vettä väistellessään. Tässä siispä asia johon herra täytyy totuttaa, letkulla peseminen.

Puunasimme Rifsin mahdollisimaan hyvin, vaikka jälkikäteen huomasikin että kaikki märkä muta ei todellakaan lähtenyt. Onnekseni yksikään kengistä ei ollut irronnut mutaralleissa.

Menimme kentälle juoksuttamaan Rifsiä liinassa, tarkoituksena oli myös koittaa ilman satulaa menoa kentällä. Emme kuitenkaan viitsineet ruveta siinä säätämään, kun kentällä oli kuitenkin kaksi muutakin hevosta. Rifs  kuunteli heti hyvin ja huomasi kyllä ettei ollut ensimmäinen kerta siinäkään 'lajissa'. Alkuun oli ehkä turhankin paljon energiaa, mutta kaikki askellajit nousivat hyvin ja jarrutuksetkin toimi. Pari kertaa se innostui pukittelemaan laukassa, mistä saimme hieman syyttäviä katseita muilta kentällä olijoilta. Toiseen suuntaan ei kuitenkaan virta riittänyt kuin käyntiin ja raviin, ensi kerralla siis juoksutusraippa mukaan. Lähdimme aika nopeasti kävelemään kotiin päin.
Tiellä pyysin Pinjaa punttaamaan minut selkään, eikä se Rifsin rautahermoja järkyttänyt. Eihän se siitä kauheasti pitänytkään, mutta sieti ainakin. Laskeuduin selästä n. 100 metrin jälkeen ja kävelimme loppumatkan tallille. Otin reippaasti kamat pois pojun yltä ja päästin kaikki kolme tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin jo kotiin.

Kaikki kuvat (c) Pinja.