Let's fly to the skies

Mulla ei ole ollut inspiraatioa kirjoittaa, mutta olen tallilla käynyt ihan normaalisti.

Tässä välissä Rifs on ehtinyt jo pudottaa yhden kengän ja saada toisen tilalle, ollaan testattu ohjasajoa ja käyty tunneilla.

Ohjasajossa herra olikin vähän turhankin innoissaan, sillä kun laitoimme ohjat hieman normaalista poiketen ja laitoimme herran kulkemaan ympyrällä, ohjat taisivat hivenen häiritä ja pukkilaukka olisi ollut mieluisin askellaji ja minähän päädyin hankeen vatsalleni raahautumaan muutamaksi metriksi; onneksi minulla oli apulainen mukana ! 

Muuten Rifs tajusi kyllä ohjasajon idean hyin.Rifs on koulua vääntäessä toiminut ihan ok hyvin, aluksi on ollut miltei joka tunnilla todella jäykkä, mutta varsinkin perjantain tunnilla sain sen ratsastettua läpi ja herra kulkikin kauniin tasaisessa peräänannossa jokaisessa askellajissa - vain laukannostoissa meinasi pää nousta takaisin ylös.

Tiistaina kävimme pihatiellä harjoittelemassa myös ilman satulaa köpöttelyä, ensimmäistä kertaa ilman taluttajaa ja toista kertaa koskaan ! Eihän se Rifsiä mitenkään jännittänyt, käveltiin rauhassa koko tienpätkää hetken ja pakko sanoa että olin ylpeä, luulin herran stressaavan paljon enemmän.

Muuten saisin tähän postaukseen kuviakin, mutta en kerennyt kotona niitä koneelle siirtämään ja unohdin muistikortin kotiin /:. Laitan niitä sitten tänne kunhan pääsen kotiin asti.

Ainakaan viikkoon en pysty uutta postausta tehdä, koska olen isälläni ainakin osan lomasta. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013 !

Everyday can't be as fun as the day before

En ole viitsinyt kirjoitella, koska tunti peruttiin enkä ole pahemmin mtn tehnyt - juoksuttanut ja mennyt muutaman käyntilenkin teitä pitkin.

Torstaina käytiin aluksi lyhyellä maastolla, eikä edes laukattu. Rifs oli kokonaisuudessaan ihan räjähdysherkkä ja säpsy - kauhea yhdistelmä. Loppujen lopuksi se osasi kuitenkin olla kiltisti.

Iltapäiväksi Rifsille oli luvassa Lauran läpiratsastus, joten lähdettiin kentälle hyvissä ajoin. Aluksi juoksutettiin poikaa sivuohjien kanssa ja koitettiin saada se riehumaan, vaikka ei sieltä tullut kuin muutama lyhyt kiihdytys.
Ratsastaessa se oli kuulemma etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykkä ja puri kuolaimeen kiinni. Muutenkin se oli edestä yllättävän vahva, eikä keskittynyt ollenkaan. Komentamisen vuoksi Rifs uhkaili jopa pystyynnousuilla ja oli kuin lentoon lähdössä.

Perjantaina kävin itse kentällä n. 20-30 min, verrytellen lauantain tuntia varten. Kuljimme ympyrällä irrotellen ja pyöritellen jokaisessa askellajissa, vaikka laukkaa ei otettukkaan kuin muutama askel (sen verran että toimi kiltisti, eikä ruvennut riehumaan omiaan).

Lauantaina olikin jo tunti, mitä odottelinkin jo innolla. Rifs oli kova edestäpäin ja tasaiseen peräänantoon saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta loppujen lopuksi sain sen kulkemaan hieman paremmin. Rifs koitti kokoajan laiskotella, ettei joutuisi työllistämään takapäätään kunnolla joten piti herätellä jatkuvasti, mikä on sinäänsä outoa kun ottaa huomioon että Rifs ei todellakaan ole laiska. Työskentelimme koko 45 minuutin ajan ympyrällä hioen siirtymisiä. Laukat sujuivat alusta asti hyvin, eikä poni tehnyt mitään ihmeellistä.

Kuvia ei vieläkään saatavilla, kun ei kuvaajaakaan ole saatavilla melkein koskaan. :/

Sometimes hard gets harder

Eilen menin tallille hyvissä ajoin ja puunasin Rifsin ihan kunnolla, tosin olin varautunut että meillä olisi enemmän aikaa, joten kiireessähän me taas lähdettiin (tunti nimittäin aikaistui vartilla).

Alkumatka sujui hyvin, ennen kuin kauhea jellona ilmestyi puskasta suoraan keskelle tietä - hui kauhea ties vaikka Rifs olisi joutunut paistiksi. Sitä siinä aikamme säästyttyä ja väisteltyä päästiin kentälle asti, vaikkakin siellä oli harmikseni taas muitakin.

Rifs oli todella vastahakoinen peräänantoon menemistä kohtaan, enkä meinannut saada sitä kulkemaan millää rehellisesti. Pää keikkui, se ei pyöristynyt niskasta ja ties mitä muuta. Muutenkin se oli selvästi jäykkä ja itsepäisyytensä vuoksi jouduin myöskin irrottelemaan paljon voimakkaammin ja enemmän kuin yleensä  - kädethän siinä  kärsii. Jouduin siispä käynnissä työskentelemään sen matalampaan muotoon kuin normaalisti, ettei pää ponnahda heti pystyyn ravissa.
Alkuun mentiin vain ympyrällä irrottelua jonka jälkeen tarkoituksena oli saada askellajeista isompia ja reippaampiakin. Ravissa ei Kristinan mukaan haitannut laukkaan rikkominen, kunhan ratsasti sitten sitä eteenpäin ja paremmaksi.meillä alkoi sujua jo ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin kentällä oleva kaveri lähti, mutta sen jälkeen mm.. ei niinkään. Alkuun yksi pieni säntäys laukassa jonka sain nopeasti hallintaan, jonka jälkeen Rifs toimi taas hetken aikaa, mutta kun laukkaa olin ratsastamassa paremmaksi Rifs näki paremmaksi ampaista kuin raketti kohti kentän toista päätä ja siitä äkkikäännöksellä toista ennen kuin sain mokoman kuriin. Annoin (valitettavasti) kävellä hetken puolipitkin ohjin ja seisoa paikoillaan (itsellä meinas mennä hermo, kun noin täytyy touhuta vaikka tunti oli pitkästä aikaa). Enää en kuitenkaan laukkaa nostanut, sillä tunsin oloni aika epävarmaksi ja olin varma että se tekisi sen uusiksi. Rifs tuntui kuin käsiinräjähtävältä pommilta jos vauhti kasvaisi vähänkin liikaa. Työstin kuitenkin vielä ravia ja käyntiä, ennen kuin Rifs sai vihdoin monien yritysten jälkeen rentoutua ja kulkea matalammassa muodossa ja asennossa.
Kristina sanoi tuollaisen päättömän säntäilyn johtuvan todennököisesti ns. uhmaiästä (yleensä viisivuotiaat hevoset ovat läpiratsastuksen jälkeisellä syksyllä aika toheloita, koska eivät pääse mudan vuoksi tarhassa riehumaan), minun testaamisestani ja väsymyksestä. Tunti loppui vasta 20.30 ja iltaruokien laitto ja heppojen nukkumaan meno on normaalisti 19.00 - 21.00, eli hyvin viime tingassa oli tunti. Kotiin päin kävelin; sain sen jo toimimaan enkä todellakaan kaivannut onnistumisen jälkeen uusia riehumiskohtauksia jos vaikka olisi jellona vielä puskissa vaanimassa.
Loimitin Rifsin vielä tallissa, sillä unohdin kiireessä ottaa loimen kentälle mukaan ja tuuppasin heinät ja sapuskat eteen.


Tänään en mennyt kuin juoksuttamaan Rifsiä liinassa n. 15 min (hikeen asti riehumista), harjaten pikaisesti ennen sitä. Kentällä oli taas se sama hevonen kuin eilenkin, mutta ei se niin häirinnyt. Alkukäynnit olimmekin saaneet aika hyvin  jo matkalla, joten pyysin aika pian jo ravia sekä laukkaa. Alkuun molemmissa se oli hyvin rauhallinen, mutta innostuttuaan herra paineli narun päässä hillitöntä laukkaa maustettuna parilla pukilla (näin sivusta katsoen en oikeastaan edes ihmettele miksi putosin..) niin kuin oli tarkoituskin; mielummin se saa purkaa energiaa juoksutuksessa kuin ratsuna. Oli mukava katsella kuinka hauskaa sillä oli, vaikka aina välillä mun oli kyllä tasapainoteltava samalla pitäen tiukast liinasta kiinni. Näin jatkettiin molempiin suuntiin, mutta lopettelimme ennen kuin toinen hevonen lähti (meilläkin oli kiire) joten eipä sen jälkeen tullut annettua riekkua :/ Toisen hevosen lähdettyä Rifs oli kuitenkin ihan pösilö; kyttäili milloin mitäkin ja vaikka seisoikin paikoillaan oli kuin mikäkin kirahvi. Hetken rauhoittelin sitä ennen kuin kävimme keräämässä kakat pois kentältä ja pääsimme yön pimeydessä pois. Tiellä rentoutuminen kesti hetken, mutta alkoi se kyttäilykin loppua.

Tallin jälkeen menimme käymään hevostytillä, mistä matkaan tarttui kolmisormirukkaset, fullneck villaloimi loppukäyntejä tms varten, Stübben shine jouhienhoitoaine sekä Hansbon suitset. Villaloimea ja suitsia sovitan vielä, mutta jos sopivat niin on kyllä helpottunut olo; loimi on huomiseksikin jo tarpeen ja suitset ovat niin ulkonäöltään kuin laadultaankin ihanat. Toivotaan vain että ne sopivat, sillä niitä ei ole x-full koossa (jos ei niin vaihtoon vain..).


Huomenna mulla on tunti klo. 15.00, täytyy toivoa että saan kuvaajan mutta en osaa yhtään sanoa (toivottavasti riehuminen jää vähemmälle).

Ps. luen nämä kaikki postaukset uudelleen ja korjailen kaikki huonolta kuulostavat kohdat, kiireessä tehdyn tekstin kyllä huomaa. Erikoispostaustoiveita vastaanotetaan !

Young, wild 'n' free

Olen kirjoittanut tästä viikosta jo monta kertaa, mutta luonnokseksihan se on jäänyt. Koko viikosta en postausta halua julkaista - en vain ole päässyt koneelle julkaisemaan tekstejä ja kännykällä bloggaaminen ei oikein innosta.

Maanantaina en mennyt tallille perhesyistä, mutta muuten olen liikuttanut Rifsiä joka päivä. Tipuinkin kerran kun herra innostui raviristikon jälkeen ja lähti ryöstämään hillitöntä laukkaa yllättäen mut samalla sitten pukilla.. Herra lähti karkuteille muutaman metrin verran, mutta antoi pian kiinni.

Tänään kävimme Suskin kanssa maastossa, kiertäen hiekkakuopat. Kävelimme jälleen suurimman osan, joten matkaan tuhlaantui vähän vajaat pari tuntia. Rifsiä jännitti erityisesti puolivieras hevonen joka tuli metsässä vastaan, pää korkealla hörhellystä siitäkin sitten seurasi. Onneksi päästiin kauemmaksi ja Rifs pystyi taas rentoutumaan.

Koitan kysellä paria kuvaa perjantaista (ei kyllä kumpikaan olla parhaimmillamme, mutta parempi sekin kuin ei mtn).

Huomenna taas on tunti, joten siitä sitten myöhemmin !(:

It's only you and me that matters

En halua aina postailla samoista asioista, joten tälläinen aihe tänään.

Rifs on kehittynyt ja oppinut monen monta asiaa, jotka eivät tosin ennenkään olleet vakavia ongelmia.

• Karsinasta ulos lähtö. Alkuun Rifs ei ymmärtänyt, mitä eroa oli sillä että karsinan oven vain jätti auki ja että nyki harjasta ulospäin/näytti kädellä tietä. Sille se oli sama, sekava asia ja vaikea ymmärtää. Joskus se yritti lähteä karsinasta omia aikojaan, joskus meinasi pysyä sisällä vaikka olisi lupa lähteä ulos. Nyt kuitenkin saan sen suuntaa osoittamalla ymmärtämään että nyt on lupa poistua, eikä se enää yritä lähteä ilman lupaa (ainakaan kauhean usein).
• Jalkojen pesu. Alkuun toimenpide oli kamala, eikä siinä mitenkään voinut olla steppaamatta tai hermustumatta. Vähä vähältä sain Rifsin kuitenkin siihenkin totutettua; nykyään se suurinpirtein nukkuu pesulla.
• Kuolainten suuhun ottaminen. Tämä toimenpide oli suht toimiva jo heti alkuun, mutta tilannetta hankaloitti kun tuo kirahvi rupesi nostelemaan päätä, ettei vain voisi ujuttaa sormea hammaslomaan ja pakottamaan suuta auki. Nykyään Rifs ei päätä nostele ja ottaa kuolaimet nätisti suuhun, vaikka sormi täytyy vieläkin olla hammaslomassa.
• Selkäännousu. Kun Rifs tuli minulle se sai päähänsä, että kun ihminen on nousemassa selkään kuuluu peruutella, eikä ihmisen selkäännousua täydy odottaa - pysyyhän se kyydissä yhdenkin jalustimen varassa ja pystyyhän se sieltä kyytiin hyppäämään. Tämän tavan pois vieminen vei aikaa, eikä se vieläkään ole täydellisesti poissa, mutta nyt ei enää peruutella paria askelta enempää ja Rifs lähtee liikkeelle pohkeesta eikä omasta ajatuksestaan.
• Autot. Eivät ne alkujaankaan kauhean pelottavia olleet, mutta Hannun vinkuvan peltihirviön jälkeen ne kaikki näyttivät samanlaisilta. Nyt autot voivat rauhassa huristella ohi vaikka mitä vauhtia (lukuunottamatta Hannun autoa), eikä niitä ole syytä pelätä (isoille teille otamme kyllä vielä kaverin mukaan).

Teille nämä karkeasti kirjoitetut asiat saattavat olla turhia, saatatte ihmetellä että mitä minä näin yksinkertaisista asioista nyt höpisen. Minulle nämä asiat ovat kuitenkin iloinen uutinen,  askel kohti parempaa - tiedän saavani hevoseltani pahat tavat karsittua ja tiedän että yhteistyömme toimii ja vahvistuu.

Mitä mieltä olette tälläisistä teksteistä, onko näissä mitään järkeä ? Haluaisin kuulla mielipiteitä, jos vain mahdollista.

Feelin' good

Netin sulkemisen ja koneen hitauden takia en ole nyt taas pariin päivään saanut aikaiseksi kirjoittaa ja ok, inhottaahan mua ilman kuviakin postailu mut voisinhan mä noita ekan päivän kuvia aina välillä laitella..

Perjantaina menimme Suskin kanssa kentälle pyörimään. Aluksi mun oli tarkoitus mennä vain koulua, mutta päädyinkin pystyttämään yhden hyvin hyvin pienen raviristikon (kunhan saan apua kentälle voin ottaa isompaakin), jota en siis tarkoituksella ylittänyt laukassa kertaakaan.
Alkutunnista taivuttelin jälleen ympyrällä (tiedän että jotkut voivat pitää tätä hevoselle tylsänä ja tietysti vaihtelua tarvitaan kun mennään samoja asioita pitkään, mutta Rifs tulee ympyrällä usein hyvin kuulolle sekä taipuisaksi joten aloitan sillä usein) kaikissa askellajeissa. Tein jälleen voltteja ja nostoja, mihin kaikkiin olin itseasiassa aika tyytyväinen. Peräänantoon saamista muuallakin kuin tunnilla pitää toki hioa, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Tunnin puolessa välissä aloin tulemaan ristikkoa, tarkoituksena mennä ristikolle rauhallisessa ravissa (eihän niin pienellä mitään kummempaa vauhtia tarvita) ja jatkaa ravilla. Kaksi ensimmäistä kertaa "esteen" jälkeen nousi laukka, mutta kolmannella raviakin tuli aika kauniisti. Oikeaan kierrokseen tulimme estettä viisi kertaa. Suunnan vaihdon jälkeen tulimme saman toiseen suuntaan. Kaksi ensimmäistä kertaa menivät hyvin, mutta kolmannella en valmistellut tarpeeksi ja Rifs päätyi juoksemaan läpi (se ei kyllä pahemmin kieltele, pyynnöstä hyppäisi varmaan minkä tahansa esteen yli, minkä takia uskonkin että siitä on myös maastoesteille ainakin harrasteellisesti). Uudelleen tultua kuitenkin hypättiin jälleen aika nätistikin (ok, eihän niin pientä voi kunnolla edes esteeksi sanoa), joten lopetinkin siihen ja rupesin loppuverkkaamaan ravissa ja käynnissä pitkin ohjin ennen kotiin lähtöä. Kävin vielä nostelemassa Rifsin kanssa tolpat ja puomit ja eikun takaisin selkään ja kotia kohti. Päästettiin heposet vielä hetkeksi ulos jonka jälkeen tein tallihommat loppuun.

Lauantaina menin vähän ennen yhtätoista tallille ja jälleen kerran Rifs joutui jalkapesulle, jonka jälkeen ihan perus harjaus ja eikun menoksi. En viitsinyt kentälle lähteä, koska ehtiihän arkisinkin kun valoa ei maastolenkkeihin riitä.
Lähdimme ihan rauhassa kävelemään, mutta päädyin kuitenkin hetken päästä antamaan Rifsin ravata ja laukatakin hieman - näin koko loppu lenkki pysyy rauhallisena ja Rifskin nauttii pelkästä kävelystä. Kävimme muutamalla tiellä, sekä parilla metsäpolulla kääntymässä, missä annoin Rifsin poikkeuksellisesti vähän syödäkin ja molemmille tuli kyllä mahtava fiilis ! Olin yhtä hymyä koko päivän ja heppakin näytti varsin tyytyväiseltä. Ei oltu kuin n. 45 minuuttia, sillä mulle alkoi tulla kiire kotiin valmistautumaan elokuviin lähtöön.

Sunnuntaiksi oltiinkin sovittu Suskin kanssa vähän pidempi maastolenkki, jossa Suski samalla esitteli minulle "Tiaisen lenkin". Tallilla olin puolilta päivin, jolloin Suski olikin jo Leevin jalkoja pesemässä joten aloittelinkin sitten vaihtelun vuoksi harjauksella. Kauaa emme kuitenkaan kerenneet hevosia hoitaa, kun lähipellolta kuului kolme laukausta - hirvestäjät ovat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Laitettiin molemmat karsinoihin, ettei kenellekkään tapahtuisi mitään, mutta noin kymmenen minuutin päästä pystyimme jo jatkamaan. Tallilta lähdimme kymmentä vaille yksi. Rifs tuntui itseasiassa heti tosi hyvältä ratsastaa, niin pidätteet kuin pohkeetkin menivät heti läpi. Jouduttiin menemään nummentietä pitkin muutama sata metriä ja hemmetti soikoon yksi auto kahdestakymmenestä hidasti (ja sekin oli Suskin tuttu) ! Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää ajella täysiä ohi hevosesta, sillä oli hevonen kuinka varma tahansa se on saaliseläin ja voi olla arvaamaton, pistää oikeasti vihaksi tälläinen ): Onneksi Rifs on tottunut autoihin aika hyvin, eikä niiden kanssa ainakaan mitään ongelmaa (paitsi Hannun vinkuvaa peltihirviötä). Traktoreista, busseista tai rekoista en tiedä mutta hei; kaikki aikanaan. Joka tapauksessa Rifs ei välittänyt ohi kiitävistä autoista yhtään, joten tiestä selvittiin kunnialla ! Kävelimme hiekkateitä peltojen ja metsien ympäröiminä, tosin yhden alamäen jouduin taluttamaankin mudan takia. Ravasimme ja laukkasimme muutaman pätkän, minä ja Rifs perässä mikä ei itseaisassa haitannut yhtään; saimmepahan harjoiteltua hidadsta ravia ilman käyntiin siirtymisiä, laukassa tosin jättäydyimme ravilla perään kun Suski taas pyysi reippaampaa vauhtia joten päästiin mekin vähän laukkaamaan. Lenkki oli vajaan parinkymmenen kilsan pituinen, 15-17 km  (en tiedä, mutta kun yksi lenkki on n. 12 km ja tuo oli selvästi pidempi niin eiköhän) ? Vasta lähellä kotia herralle tuli kiire ja pidätteet kaikuivat kuuroille korville, joten kun pysähdyimme odottamaan Leeviä herra hivenen protestoi, samoin kuin peruutuksessa jos se koitti hiipiä eteenpäin. Kotona annettiin syödä neljän heinät takit päällä.

Laskeskelimme, että Rifs nopeimpana syöjänä syö heinistä ulkona n. puolet, Kerttu puolesta suurimman osan ja Leevi muutaman suullisen koska herrahan ei voi syödä yksin ja Rifs häätää sen kovana poikana aina.

Lisäksi Suski oli katsonut heppojen painoa suurinpirtein painonauhalla, Leevillä se oli n. 430 kg, Kertulla enemmän kuin Leevillä muttei kuitenkaan viittäsataa kiloa ja Rifsillä huimat 590 kg :D

Tänään en ollut tallilla, mitä häpeän itsekin mutta kun ei kotoa anneta myöden tärkeiden syiden takia niin ei siinä sitten mitään.


Mun tekis mieli tehdä jonkin sortin erikoispostaus, mutta kun toiveita ei vain ole tullut niin en tiedä mitä tekisin. Lisä huomiona vielä se kommentoiti, se on todellakin sallittavaa (ja toivottavaa!).

Lets see what the future brings

Joo enpä tänään viitsinyt kauhean migreenin takia tallille lähteä, koska siinä vaiheessa kun tulee ihan kauhea olo rupean oksentelemaan.

Tunnit lykkääntyvät nyt parilla viikolla, koska ensi viikollakin ratsastuksenopettajani on todella hankala päästä..
Olen kuitenkin viikonlopun himassa, joten eipähän hepalle jää ainakaan yhtään enempää vapaapäiviä, mutta edelleenkin elättelen toiveita seurasta ?

Ollaan myöskin menossa ensi kesänä Palmun ratsutallille kesäleirille, tarkemmin sanoen seiskaleirille (lisää voitte toki lukea Palmun ratsutallin sivuilta). Näillä näkymin meillä on näet kyytikin, joten olemme myös tehneet ennakkovarauksen.