Everyday can't be as fun as the day before

En ole viitsinyt kirjoitella, koska tunti peruttiin enkä ole pahemmin mtn tehnyt - juoksuttanut ja mennyt muutaman käyntilenkin teitä pitkin.

Torstaina käytiin aluksi lyhyellä maastolla, eikä edes laukattu. Rifs oli kokonaisuudessaan ihan räjähdysherkkä ja säpsy - kauhea yhdistelmä. Loppujen lopuksi se osasi kuitenkin olla kiltisti.

Iltapäiväksi Rifsille oli luvassa Lauran läpiratsastus, joten lähdettiin kentälle hyvissä ajoin. Aluksi juoksutettiin poikaa sivuohjien kanssa ja koitettiin saada se riehumaan, vaikka ei sieltä tullut kuin muutama lyhyt kiihdytys.
Ratsastaessa se oli kuulemma etenkin vasempaan kierrokseen todella jäykkä ja puri kuolaimeen kiinni. Muutenkin se oli edestä yllättävän vahva, eikä keskittynyt ollenkaan. Komentamisen vuoksi Rifs uhkaili jopa pystyynnousuilla ja oli kuin lentoon lähdössä.

Perjantaina kävin itse kentällä n. 20-30 min, verrytellen lauantain tuntia varten. Kuljimme ympyrällä irrotellen ja pyöritellen jokaisessa askellajissa, vaikka laukkaa ei otettukkaan kuin muutama askel (sen verran että toimi kiltisti, eikä ruvennut riehumaan omiaan).

Lauantaina olikin jo tunti, mitä odottelinkin jo innolla. Rifs oli kova edestäpäin ja tasaiseen peräänantoon saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta loppujen lopuksi sain sen kulkemaan hieman paremmin. Rifs koitti kokoajan laiskotella, ettei joutuisi työllistämään takapäätään kunnolla joten piti herätellä jatkuvasti, mikä on sinäänsä outoa kun ottaa huomioon että Rifs ei todellakaan ole laiska. Työskentelimme koko 45 minuutin ajan ympyrällä hioen siirtymisiä. Laukat sujuivat alusta asti hyvin, eikä poni tehnyt mitään ihmeellistä.

Kuvia ei vieläkään saatavilla, kun ei kuvaajaakaan ole saatavilla melkein koskaan. :/